Rakkaus synnyttää rakkautta
4. sunnuntai pääsiäisestä
Taivaan kansalaisena maailmassa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
»Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.» (Jh. 15:10–17)
Äiti. Äitii! Sana, johon sisältyy niin paljon. Voi sitä äidin onnea, kun lapsi on ensimmäisen kerran sanonut: Äiti. Ja voi sitä, kun lapsi jankuttaa: ”Äiti! Äiti! Äiti!” joka kerta korottaen ääntään saadakseen huomion. Väsynyt äiti ei enää siinä hetkessä jaksa riemuita sanasta äiti, vaan olisi onnellinen, jos ei tarvitsisi sitä hetkeen kuulla. Kuitenkin tuossa on vielä se hyvä, että lapsi sentään huutaa äitinsä puoleen. Tulee sekin aika, jolloin äidistä tulee niin sanotusti vaihtorahaa. Mutta vain hetkeksi, kun vanhenemme nousee äiti taas arvoon arvaamottomaan.
Erään aikakauslehden tekemän lukijakyselyn mukaan suomenkielen kaunein sana on äiti. Oikeasti sanana äiti ei ole foneettisesti kovin kaunis. Sanan kauneus onkin varmasti enemmän kiinni sanan sisällöstä ja merkityksestä kuin siitä, miltä se äännettäessä kuulostaa. Tätä tukee sekin, että samaisessa lukijakyselyssä toiseksi kauneimmaksi sanaksi nousi rakkaus. Rakkaus, rakastan äänneasultaan vastaa lähinnä samaa kuin vetäisi piikkilankaa pitkin pikitietä tai ampuisi sarjatulta. Ei sitä mitenkään erityisen kauniiksi tai soinnukkaaksi voi sanoa. Ajatellaanpa vaikka englannin sanaa love tai ranskan je t’aime.
Sanaan äiti sisältyy rakkaus, huolenpito, lämpö, turvallisuus, kylläisyys… sanalla sanoen elämä. Äidit ovat elämän kantajia. Jumala on elämän antaja, mutta äidit ovat sen kantajia. Äitiys, lapsen kantaminen omassa kehossaan ja uuden elämän synnyttäminen – sen lähemmäs ihminen ei pääse Jumalan luovaa voimaa. Siinä äiti luo yhdessä Jumalan kanssa. Mutta ei edes äitienpäivänä sovi unohtaa, että myös isällä on oma osuutensa.
»Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.» »Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.»
Äidit ovat valmiita valtaviin uhrauksiin lastensa puolesta, jopa antamaan oman henkensä, jos se pelastaa lapsen. Aikamme tunnetuin lasten ja nuorten kirjojen sankari on Harry Potter. Vain muutaman kuukauden ikäisenä Harry Potter selvisi Voldemortin tappavasta hyökkäyksestä, koska hänen äitinsä osoitti niin suurta rakkautta, että oli valmis kuolemaan poikansa puolesta. Ulkoisena muistona tuosta hyökkäyksestä Harrylla oli otsassaan salaman muotoinen arpi. Mutta haava, jonka tuo yö oli jättänyt Harryn elämään ja sydämeen oli paljon syvempi.
Oletteko koskaan ajatelleet, mitä Voldemort on suomeksi? Sehän on ranskaa; Vol de mort eli kuoleman lento
Jokaisessa kirjassa Voldemort saa uuden tilaisuuden tappaa Harry, ja joka kerta hän epäonnistuu. Hän epäonnistuu sen takia, ettei ymmärrä äidin rakkauden tai ylipäätään itsensä antavan rakkauden valtavaa suojelevaa voimaa. Äidin rakkaus suojelee Harrya siihen asti, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi, jos Harry täyttää yhden vaatimuksen. Hänen on vietettävä kesänsä Likusteritiellä kodissa, jota Harry oppi vihaamaan, koska siellä kukaan ei oikeasti rakastanut häntä. Kuitenkin tuo koti oli se yhteys, joka uudisti rakkauden suojelevan voiman.
»Pysykää minun rakkaudessani. … Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.» Kasteessa jokainen on kutsuttu Jumalan lapseksi. Jokainen on saanut otsaansa ja rintaansa pyhän ristinmerkin todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on hänet valinnut ja lunastanut. Ollessaan valmis kuolemaan minun puolestani, sinun puolestasi Jeesus on heittänyt meidän yllemme itsensä antavan rakkauden suojelevan voiman. Jumalan lapsina meistä ei koskaan tule sillä tavalla täysi-ikäisiä, että tuon rakkauden suojeleva voima lakkaisi. Minun otsassani ei ole salaman muotoista arpea, siinä on pyhä ristinmerkki. Ristinmerkki on todistus siitä, että minut on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, jos… Jos pysyn Jeesuksen rakkaudessa.
»Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.»
Vanhassa testamentissa Jumala sanoo: »Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen, eikä salattu. … Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne.» Tämän lain Jeesus tiivistää vastauksessaan lainopettajalle lain suurimmasta käskystä:
»Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.» Tämän päivän evankeliumissa Jeesus antaa kaksi käskyä:
1) »Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.»
2) »Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.»
Elämän laki on Jumalan rakkaus, joka ei ole liian vaikea, ei etäinen, eikä salattu; se on minun suussani ja sydämessäni. Se on siellä siksi, että Jumalan rakkaus ei ole tunne tai tuntemus – se on lahja. Se on lahja, joka jo on annettu ja vuodatettu minun sydämeeni, mutta pidätänkö minä tämän lahjan itselläni?
Jeesus on valinnut minut ja hänen tahtonsa on, että minä lähden liikkeelle ja tuotan hedelmää. Sitä hedelmää, joka pysyy. Se hedelmä, joka pysyy on Jumalan rakkaus. Paavalikin julistaa kirjeessään korinttilaisille, että Rakkaus ei koskaan katoa.
Minun ei pidä tuntea itseäni alamittaiseksi. On totta, että olen keskeneräinen, epätäydellinen ja syntinen, mutta juuri sellaisina – saviastiana – Jeesus on kutusunut minut, jotta kävisi ilmi, että tuo rakkaus on peräisin Jumalasta eikä minusta. Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Jumala valitsi minut ja sinut.
Ei ole tarkoitus eikä tarpeen, että lähden heti syleilemään jokaista vihollistani. En minä siihen pysty. Jos vaikka aloittaisin omasta lähipiiristäni. Omista vanhemmistani, sisaruksistani, lapsistani, ystävistäni ja työtovereistani. Ja ehkä vielä siitä ventovieraasta, jonka kohtaan kadulla tai metrossa. Rakkaus synnyttää rakkautta. Rakastan niin paljon kuin minulle on mahdollista ja luotan siihen, että kylväessäni rakkauden siemenen Jumala antaa sille kasvun ja lopulta rakkauden ketju läpäisee koko luomakunnan.
kommentti by Nimetön
11.5.2009 @ 23:54
Niinpä tietysti – Jumalahan sanoo olevansa juuri rakkaus! Hän on siis itse läsnä kohtaamisissamme kuin välittäjäaine hermosolujen keskinäisessä viestinnässä. Siksi kykenen tuottamaan hedelmää ja siksi se myös pysyy. Ihmisen kokoinen osa on olla vain se hermosolu eli Jumalan luoma ihminen, joka on tehty juuri sopivaksi omalle paikalleen. Jeesus sanoi edellä (5. jae), että “ilman minua te ette saa aikaan mitään”.
Jeesus odottaa minulta kuuliaisuutta. Liikkeelle lähtö saa toteutua tässä ja nyt. Olisikohan se samaa kuin asenne? Nostan katseeni surkeudestani ensin Jeesuksen valloittavaan rakkauteen ja sen voimasta ympärilleni.
Oma rakkauteni ei koskaan yllä siihen, että pystyisin kuolemaan ystävän edestä. Sen saattoi tehdä vain Jeesus. Vai olisiko oma “kuolemiseni” sitä, että unohdan omat asiani ja siten teen tilaa itsessäni ja keskityn olemaan läsnä toiselle?
Onko ilo katoamassa maailmastamme? Ajattelen lähinnä katujen mustiin puettuja kulkijoita. Ei värejä, ei ilmeitä. Vain eteenpäin harppovat askeleet. Rakkaus ja ilo kulkevat käsi kädessä, sillä rakastuneen ihmisen täyttää ilo. Tekstissä Jeesus puhuu “jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja ilonne tulisi täydelliseksi”. Tämä ilo on voimavara, joka kannattaa meitä elämässä silloinkin, kun tunnemme alamittaisuutta.
Lopussa on lupaus, jonka kuulijaiset saavat: “Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte”.
Kiitos Tiina jälleen tästä elävästä ravinnosta, jota jaat!
kommentti by maja
7.6.2009 @ 7:48
Pyhäaamun rauhaa!
Keväällä huomasin, että talven myrskytuulet olivat kaataneet harmaan, lahon pihlajavanhuksen tupani takapihalla. Muutama päivä sitten menin katsomaan, ovatko vuosi sitten istuttamani pensasmustikat jäänet sen alle ja ylipäätään elossa, kun taas pysähdyin hämmästyneenä ihmettelemään: maassa makaava, kuolleeksi luulemani pihlajavanhus oli täynnä lehtiä ja kukannupputerttuja!! Järkytyin näkemästäni, puussa olikin vielä runsaasti elinvoimaa, vielä tänä keväänä sen oksat lehtivät ja tuottavat nuppuryppäitä, miten se on mahdollista?
Menin katsomaan, onko runko irti, poikki kokonaan ja huomasin, että kaatuessaan se oli revennyt pahasti, mutta näytti siltä, että osittain se oli vielä kiinni emäpuussa!
Mieleeni nousee alttarivaate, johon kotikirkkomme alttari viikko sitten Helluntain kunniaksi oli puettu: tuo kudonnainen, johon verenpunaiselle pohjalle on kudotuttu luonnonvaalealla lehtevä viiniköynnös runsaine rypäleterttuineen, puhuttelee syvästi.
“Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua ette saa aikaan mitään!” Amen
Tuohon puhutteluun liittyy myös tuon alttarivaatteen syntyhistorian salaisuus. En tunne sitä, mutta nuo eo. sanat Joh.15:5, ovat ehkä olleet liikkeellepaneva voima, Jumalan eläväksi tekevä sana, joka on synnyttänyt inspiraation, näyn, innoituksen, saanut taitavat kädet valmistamaan suuremmoisen materiaalin, liekö villaa, liekö pellavaa; valitsemaan ihanan väriyhdistelmän. Kuka on ollut hän, joka taidollisin käsin on kangaspuissa kuteet loimiin sukkuloinut, jalkatyötä unohtamatta, tuottanut tuon puhuttelevan kokonaisuuden, verrattoman hedelmän? Totisesti siinä Jumala on ollut liikkeellepaneva ja läsnäoleva voima!
Puhuttelusta puhutteluun saamme kulkea, Jumalan rakkauden voimaa, sen hedelmiä, saamme nähdä ja ihmetellä kaikkialla. Hänen tahtonsa tapahtuu keskellämme kaikesta huolimatta, Hänen tahdossaan, Hänen rakkadessaan ja läsnäolossaan saamme elää ja liikkua, taivasten valtakunta on lähellä, sydämissämme.
“Pysykää minun rakkaudessani”, kehottaa Jeesus. Rakkaus synnyttää rakkautta ja kantaa hedelmää, Jumala on rakkaus! “Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.” Joh.15:6.
Kuinka käy vanhan kaatuneen pihlajani, jaksavatko kukat vielä aueta, kypsyvätkö marjoiksi? Jännityksellä odotan, askeleeni kulkevat tuon ihmeen äärelle ja ajattelen, että siitä tulee vielä oiva ratsu lastenlapsillemme, sen tarina ei ole vielä lopussa!
kommentti by maja
31.7.2009 @ 4:53
Luimme ja katselimme lastenlasteni, 4 v. ja 6 v., kanssa David von Buvenin ja Tim Warnesin kirjaa “Olet maailman rakkain”. Siinä Iso Karhu ja Pikkukarhu viettävät kiireettömiä, lokosia, rakkaudentäyteisiä hetkiä ihanissa maisemissa. Niinpä rakkauden olemus löytyy ympäröivästä luonnosta. Se on syvä kuin meri, kirkas kuin aurinko, sininen kuin taivas, pitkä kuin päivä, korkea kuin vuori, vahva kuin tuuli, pehmeä kuin kaste…..
Tein muutamia kysymyksiä, kun vielä lukemisen jälkeen selasimme kirjaa:”Kuka tässä kirjassa puhuu?” Vastaus:”Iso karhu, eikun Pikkukarhu, eikun molemmat!” “Miltä nää värit näyttää?” “Ihanilta, mä tykkään sinisestä. Mistä väristä sä, mummi tykkäät?” “Mä tykkään monista väreistä, mutta ehkä eniten vihreästä tällä hetkellä!”
“Miltähän noista karhuista tuntuu olla tuolla?” “Hyvältä, niiden on hyvä olla!”
“Tässä kuvassa on metsiä ja vuoria, onkohan siellä jotain elämää?” “Joo,on! VILLI TULEVAISUUS!” (vähän aikaisemmin oli katsottu sennimistä ohjelmaa Pikkukakkoselta)
Sitten lapset pyrähtivät tiehensä!
Itse vielä jatkoin kuvien katselua. Koin, että Jumala oli siinä vahvasti läsnä, näkymättömänä ja nimeltä mainitsemattomana. Jumalan, Luojan luoma kaunis, monimuotoinen, värikäs maailma ympäröi ison ja pienen karhun ja siinä viriää keskinäinen rakkaus: “rakastan sinua maailman ääriin asti!” “Rakkauteni ulottuu tähtiin asti!” “Rakastan sinua,koska……sinä olet sinä!”
Tätähän Jumala meiltä tahtoo, että minä olen minä, että sinä olet sinä! Tasapuolisesti Hän antaa rakkauden lahjojaan meille, Hän haluaa vuodattaa rakkautensa sisimpäämme monin tavoin, eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room.8:38-39).
Rakkaus on Jumalan lahja meille, kuten saarnassasi “Rakkaus synnyttää rakkautta”, lukee: “Elämän laki on Jumalan rakkaus, joka ei ole liian vaikea, ei etäinen, eikä salattu; se on minun suussani ja sydämessäni. Se on siellä siksi, että Jumalan rakkaus ei ole tunne tai tuntemus – se on lahja. Se on lahja, joka on annettu ja vuodatetu minun sydämeeni, mutta pidänkö minä tämän lahjan itselläni? Vastaus:”kylväessäni rakkauden siemenen, Jumala antaa kasvun ja lopulta rakkauden ketju läpäisee koko luomakunnan.”
Muistuu mieleen Kullervon, 6 v. suuri ajatus, kun pikkusiskojen kanssa taas kerran meni pieleen:”Tässä elämässä ei mikään ole täydellistä, vasta taivaassa kaikki on täydellistä!”
Totta, me joudumme elämään epätäydellisyyden keskellä, rakastamaan vajavaisesti, se on osamme tässä ajassa, mutta Jumala tahtoo meille enemmän.
Luen taas Joh.15: “Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn
Hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi!” Että Jeesuksen ilo tulisi täydelliseksi meidän sydämissämme!!!
Haastankin meidät kaikki etsimään ja löytämään ja jakamaan toisillemme ja eteenpäin näitä löytöjä, näitä Jumalan lahjoja, rakkautta ja iloa! Älköön hautautuko tämäkään saarna “Rakkaus synnyttää rakkautta” arkistojen lokeroihin!
Tänään, Tiina, olet valmistanut kotisi sen uusille asukkaille, uskon, rukouksin ja siunauksin, hyvä heidän on sinne tulla! Ole sinäkin siunattu, kun matkaasi jatkat vielä salattuun ja suljettuun, mutta voimme vain toivoa ja rukoilla, että niin sinua, minua, kuin meitä kaikkia, odottaa VILLI TULEVAISUUS valmistetuissa askelissa, Jumalan rakastavassa läsnäolossa! Amen