Pääsiäispäivä
Kristus on ylösnoussut!

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ‘Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.»

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. (Mt. 28:1–8)

Oli viikon ensimmäisen päivän aamu, sunnuntai aamu. Vain päivä sen jälkeen, kun Jerusalemissa olivat kaikuneet huudot: »Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!» Vain päivä sen jälkeen, kun maa oli vavahdellut, kalliot halkeilleet ja haudat auenneet. Vain päivä sen jälkeen, kun Jeesus oli huutanut ristillä: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.», ja aurinko pimentyi keskellä päivää.

Ja vain päivä sen jälkeen, kun Magdalan Maria ja se toinen Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti olivat istuneet hautaa vastapäätä Joosef Arimatealaisen pannessa Jeesuksen ruumiin hautaan ja vierittäessä sen ovelle suuren kiven.

Magdalan Maria ja se toinen Maria, Jaakobin ja Joosefin, Jeesuksen veljien äiti, siis Jeesuksen äiti olivat olleet läsnä silloin, kun Jeesus Golgatalla kuoli ristillä ja he olivat läsnä, kun suuri kivi vieritettiin sen haudan suulle, johon Jeesus oli laitettu. Heidän toivonsa oli sammutettu, suunnaton tuska ja suru murskasi heidät alleen. Jeesus oli kuollut.

Viikon ensimmäisen päivän aamuna, heti sapatin mentyä, kun ilma oli tiheänä hiljaisuudesta ja poissaolosta. Hän, jonka nimi on »Minä olen läsnäoleminen teitä varten» oli poissa. Viikon ensimmäisen päivän aamuna, sinä hetkenä, jolloin auringon nousun voi vasta aavistaa, toivoa. Sinä hetkenä, jolloin linnutkin hiljenevät hetkeksi ja tuntuu siltä, että yö voi vielä kaiken nielaista, suden hetkenä. Siinä hetkessä nuo kaksi naista olivat matkalla haudalle. Haudalle, joka sulki sisäänsä heidän elämänsä suurimman menetyksen. He tulivat haudalle, joka oli heidän suunnattoman tuskansa monumentti. Haudalle, jonka luona heidän toivonsa oli sammunut. Se vaati paljon rohkeutta.

He eivät odottaneet mitään. Jeesuksen lupauksista huolimatta he näkivät, että Kuolemalla oli jälleen kerran ollut viimeinen sana sanottavana. He eivät odottaneet mitään, mutta siitä huolimatta he tulivat. Tulivat sanomaan jäähyväisiä rakkaalleen, suremaan rakastaan, ja ehkä myös sanomaan jäähyväisiä ja suremaan sitä lupausta uudesta elämästä, uudesta luomisesta, jonka Jeesus oli heille elämänsä aikana antanut, mutta joka nyt näytti hävinneen. He tulivat, vaikka olivat suostuneet poissaoloon, tyhjyyteen.

Haudalle saapuessaan naiset kohtaavat vielä suuremman tyhjyyden: tyhjän haudan. He eivät löydä ristiinnaulittua Jeesusta. Heidän edessään on vain tyhjä hauta. Tyhjän haudan sanoma ei ole siinä, että kuollut on herännyt henkiin. Tyhjä hauta julistaa meille, kuinka rakkaus on voittanut vihan, kuinka elämä on voittanut kuoleman.

Enkeli sanoi naisille: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ‘Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’»

Kuullessaan tämän opetuslapset lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Siellä Jeesus antoi heille käskyn kastaa kaikki kansat opetuslapsikseen ja lupasi olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Tämän Jeesuksen käskyn mukaisesti NN sinun vanhempasi ovat tuoneet sinut tänään tänne kirkkoon kastettavaksi. Kasteessa sinusta tulee Jumalan lapsi. Sinulla on vanhemmat ja isovanhemmat, jotka rakastavat sinua paljon ja tämän päivän jälkeen sinulla on myös Taivaan Isä joka rakastaa sinua.

Kohta minä piirrän sinun otsaasi ja rintaasi ristinmerkin merkiksi siitä kuinka paljon Jeesus sinua rakastaa ja tahtoo suojella sinua kaikelta pahalta. Aina, kun sinua pelottaa tai muuten vain haluat voit piirtää saman ristinmerkin otsaasi ja pyytää Jeesusta kulkemaan kanssasi. Tai voit pyytää, että äiti tai isä piirtää sen sinun otsaasi.

Otto, joka oli sinun ikäisesi ja jolla on vähän sama nimikin kuin sinulla NN, oli kävelemässä isoisänsä kanssa. Äkkiä isoisä pysähtyi, katsoi Ottoa ja kysyi:
– Tiedätkö Otto kuinka kaukana me olemme kotoa?
Otto katsoi isoisäänsä ja vastasi:
– En. En tiedä kuinka kaukana me olemme kotoa.
– No, tiedätkö, missä me nyt olemme? kysyi isoisä Otolta.
– Voi isoisä, enhän minä voi tietää, missä me olemme, Otto vastasi.
Isoisä katsoi Ottoa hymyillen ja sanoi: – Jos et tiedä kuinka kaukana olemme kotoa, etkä edes tiedä, missä me olemme vaikuttaa siltä, että sinä olet eksyksissä. Otto katsoi isoisäänsä suoraan silmiin ja totesi iloisesti: – Enhän minä voi olla eksyksissä. Minähän olen sinun kanssasi!

NN sinä saat kasteen yhteydessä itsellesi kastekynttilän. Voit polttaa sitä vaikka kastepäivänäsi, ja jos se meinaa loppua, voit sytyttää siitä itsellesi aina uuden kastekynttilän. Kastekynttilä muistuttaa sinua siitä, että et ole koskaan yksin ja pimeässä. Jeesus on aina sinun kanssasi, mihin tahansa kuljetkin.

Juuri tästä on kyse kasteessa ja pääsiäisessä meille kaikille. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Tyhjällä haudalla enkeli selitti naisille, että Jeesus menee heidän edeltään Galileaan. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jeesus on vapauttanut meidät kaikista menneisyytemme taakoista, hän kulkee rinnallamme tänään ja odottaa meitä siellä, minne ikinä kuljemmekin.

Pääsiäinen on hyvä päivä muistaa omaa kastettamme ja pohtia, millaiseen elämään kristittyinä se meitä haastaa.

Palmusunnuntai
Kunnian kuninkaan alennustie

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: »On kirjoitettu: ‘Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ‘Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?» Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: »Ikinä et enää tee hedelmää.» Siinä samassa viikunapuu kuivettui.

Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: »Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?» Jeesus vastasi: »Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ‘Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.» Mt. (21:12–22)

Pääsiäisjuhla on jo lähellä ja Jerusalemi vilkastuu entisestään. Kadut ja kujat kuhisevat kuin muurahaispesä juhlille tulleista ihmisistä. Kulkijan sieraimet täyttyvät monenlaisista tuoksuista. Korvissa kaikuvat roomalaisten sotilaiden huudot, kauppiaiden tarjoukset, lainopettajien kiivaat väittelyt tekstien sisällöstä ja lasten iloiset kiljahtelut leikin lomassa. Silloin tällöin korviin kantautui myös ovensuussa istuvien tai seisovien hiljainen supatus.

Kaupungin ulkopuolella syntyy spontaani kulkue, riemusaatto. Mies ratsastaa aasilla ja ihmiset levittävät hänen eteensä tielle vaatteita ja oksia. Väkijoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna , Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Tuossa sekalaisessa joukossa oli mukana sokeita ja rampoja, naisia sekä lapsia jotka juoksentelivat riemuissaan. Tuo joukko saapuu Jerusalemiin ja aiheuttaa jo entisestään kuhisevassa kaupungissa kuohuntaa. Roomalaiset sotilaat varmasti hermostuivat entisestään, sillä juutalaisten pääsiäisjuhla oli räjähdysherkkää aikaa.

– Hoosianna , Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Juutalaiset odottivat Messiasta. Messiasta, joka olisi poliittinen johtaja, sankari kaikilla mittareilla. Erityisesti sotasankari, joka johdattaisi joukkonsa voitosta voittoon ja ajaisi miehittäjän – roomalaiset – pois Israelista.

Jeesus ei kuitenkaan ratsasta kaupunkiin hevosella joukko sotilaita mukanaan. Ei, hän ratsastaa nuorella aasilla ja häntä seurasivat naiset ja lapset, sokeat, rammat ja sairaat. Aasi oli kuninkaallinen ratsu siinä missä hevonenkin. Mutta aasilla ja hevosella kuninkaallisena ratsuna oli erittäin oleellinen ero. Tämä ero tulee hyvin selvästi esiin juuri kuulemassamme Sakarjan kirjan profetiassa:

Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
…
Hän julistaa kansoille rauhaa, …

Sotaisa kuningas ratsastaa hevosella. Hevonen on korskea sotaratsu. Kuningas, joka on liikkeellä rauha mielessään, ratsastaa aasilla.

Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus meni temppeliin. Sen esipiha oli täynnä elämää. Se kuhisi, jos mahdollista vielä enemmän kuin kaupungin kapeat kujat. Siellä oli pyhiinvaeltajia, rahanvaihtajia, uhrieläinten myyjiä, käytiin kauppaa ja väiteltiin. Kaikki tämä oli täysin normaalia ja hyväksyttävää sen ajan juutalaisessa yhteisössä ja jumalanpalveluksessa. Temppelialueella myytiin uhrieläimiä, lampaita ja kyyhkysiä, joita uhraamaan tulleet juutalaiset ostivat. Rahanvaihtajia tarvittiin, jotta uhrieläimiä voitiin ostaa. Temppelissä Rooman valtakunnan raha ei käynyt maksuvälineenä, vaan piti käyttää temppelirahaa.

Kaiken tämän näkeminen saa Jeesuksessa aikaan primitiivireaktion! Jeesus ajaa myyjät ja ostajat ulos, tarttuu rahanvaihtajien pöytiin ja kyyhkystenmyyjien jakkaroihin. Kolikot ovat lennelleet ympäriinsä, hätääntyneet kyyhkyset ovat lisänneet yleistä sekasortoa. Tämä Jeesuksen primitiivireaktio ei kuitenkaan ole mikä tahansa primitiivinen reaktio, vaan messiaaninen teko. Vanhan tradition mukaan uusi kuningas tuli aina temppeliin ja puhdisti sen. Tänään uusi kuningas on ratsastanut aasilla Jerusalemiin ja tullut puhdistamaan temppelin. Jeesus ajaa uhrieläinten myyjät ja rahanvaihtajat ulos, sillä heitä ei enää tarvita. Jeesus on tullut kumoamaan vanhan liiton ja tekemään uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille.

Vanhan liiton aikaan sokeilta ja rammoilta oli vammansa vuoksi pääsy kielletty temppeliin. He eivät saaneet palvella Jumalaa. Tänään he rohkeasti seuraavat uutta kuningasta temppelin esipihaan ja Jeesus parantaa heidät, jotta he olisivat esteettömät palvelemaan Jumalaa.

Tänään temppelin esipihassa kirmailee myös iloisesti huutava lapsijoukko. Heillekään ei vanhan liiton aikana ollut sijaa temppelissä. Tänään he ovat siellä ja huutavat: »Hoosianna, Daavidin Poika!» Lapset tunnistivat Jeesuksen kuninkuuden. Lapsilla oli näkevät silmät. Suotta ei Jeesus itse ole sanonut: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estelkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.

Uuden liiton aika on alkanut. Kirkkojen ovet ovat avoinna meille, jotka olemme monella tavalla sairaita ja rikkinäisiä. Kaiken sen kanssa, mitä olen ja mitä kannan mukanani; koko elämäni rikkinäisyyden ja kipeyden, sen haavat, surun, vihan, pettymykset, katkeruuden, oman keskeneräisyyteni ja epäonnistumiseni, mutta myös ilon ja kiitoksen saan tuoda Kristuksen ristin juurelle. Juuri minulle – ja sinulle – Jeesus sanoo: »Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.»

Tänään, ja joka kerta messussa, me yhdymme palmusunnuntain kulkueeseen ja temppelin esipihalla huutaviin lapsiin, kun laulamme Pyhä hymnissä:
»Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa!»

Ja Jeesus vastaa meille:
»Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.»

Sen muistoksi, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Sen muistoksi kuinka paljon hän on meitä rakastanut. Sen muistoksi, että hän haluaa antaa meille uuden elämän, jos me vain haluamme sen ottaa vastaan.Tänäänkin me saamme maistaa ja katsoa kuinka Herra on hyvä.