Loppiainen
Jeesus, maailman valo

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: »Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.» Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. »Juudean Betlehemissä», he vastasivat, »sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.»

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. »Menkää sinne», hän sanoi, »ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.» Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. (Mt. 2:1–12)

Pieni poika käveli isänsä kanssa aukeassa maastossa. He olivat matkalla kotiin. Iltapäivä oli jo pitkällä ja aurinko laskisi pian. Ennen kotia heidän täytyisi vielä kulkea metsän läpi. He saapuivat metsän reunaan auringon värjäytyessä jo punaiseksi. Puiden varjot olivat mahdottoman pitkiä ja metsässä oli melkein pimeää. Vähän ajan kuluttua aurinko laski ja metsään laskeutui täysi pimeys. Poika, joka kulki isänsä edellä, sanoi isälleen, ettei nähnyt enää polkua eikä voinut siksi jatkaa matkaa. Isä sytytti pienen lyhdyn, antoi sen pojalleen ja pyysi tätä jatkamaan matkaa.

Poika kohotti lyhtyä ja yritti nähdä, minne polku meni. Pienen lyhdyn valo riitti kuitenkin vain vajaan metrin eteenpäin, muuten metsässä vallitsi täysi pimeys. Poikaa pelotti. Hän sanoi isälleen, ettei lyhdyn antama valo riittänyt. Hän ei nähnyt minne polku kulki, hän näki vain juuri ja juuri eteensä, mutta ei sen pidemmälle. Isä vastasi pojalle: »Älä pelkää jatkaa matkaa. Ota askel kerrallaan ja näet, että valo kulkee sinun mukanasi. Näet aina ottaa seuraavan askeleen – se riittää.»

Kolme tietäjää idästä olivat nähneet juutalaisten kuninkaan tähden nousevan taivaalle ja olivat lähteneet matkaan. He matkasivat yöllä, pimeässä, sillä heidän täytyi nähdä tähti, joka heitä johdatti. Lähtiessään he eivät tienneet kuinka kauan matka kestäisi tai mitä reittiä kulku seuraisi. He eivät tienneet kuinka heidät otettaisiin vastaan. He eivät tienneet, milloin he palaisivat kotiin, jos palaisivat, mutta silti he lähtivät matkaan.

Koska he etsivät juutalaisten kuningasta oli heillä jokin aavistus siitä, mihin he olivat menossa. He saapuivat ensin Jerusalemiin ja kohtasivat siellä kuningas Herodeksen, joka pelästyi ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

Herodes pelästyi, mutta kokosi nopeasti itsensä ja kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. Yhdessä he tutkivat kirjoituksia. Herodes siis hyvin ymmärsi, että oli tekemisissä Jumalan suunnitelman kanssa, joka oli ilmoitettu kirjoituksissa. Jumalan taivaallinen valta törmäsi Herodeksen maalliseen valtaan. Näiden kahden vallan välinen kontrasti oli suuri. Talossa äitinsä kanssa oleva avuton vastasyntynyt sai kuninkaan hovissa loisteliaasti elävän Herodeksen pelon valtaan. Tietäjät idästä olivat tehneet pitkän ja vaivalloisen matkan, jotta voisivat antaa lahjansa ja kumartaa lasta. Herodekselle lahjoja ei tuotu, eikä häntä kumarrettu, häneltä kysyttiin vain tietä.

Herodes pelkäsi valtansa puolesta eikä uskaltanut luottaa juutalaisten ylipappeihin ja lainopettajiin, vaan kutsui tietäjät salaa luokseen. Juutalaiset eivät saisi tietää, missä heidän vastasyntynyt kuninkaansa oli. Herodes ei ollut valmis luopumaan vallastaan.

Tietäjille Herodes osasi esiintyä maireasti ja pyysi heitä etsimään lapsen, jotta hänkin voisi tulla kumartamaan uutta kuningasta. Hänen aikomuksensa ei kuitenkaan ollut mennä kumartamaan uutta kuningasta, vaan poistaa kilpailija. Jumala teki Herodeksen suunnitelman tyhjäksi varoittamalla tietäjiä unessa palaamasta Herodeksen luo.

Voimme vain aavistella Herodeksen raivoa, kun hän huomasi tietäjien häipyneen kertomatta hänelle, mistä lapsi löytyisi. Raivossaan Herodes ryhtyi epätoivoiseen tekoon. Hän tapatti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Betlehemistä ja sen lähistöltä.

Matteuksen evankeliumissa oleva kertomus Jeesuksen syntymästä ja sitä seuranneista tapahtumista on hyvin samankaltainen kuin kertomus Mooseksen syntymästä. Tuolloinkin kuningas pelästyi oman valtansa puolesta ja tapatti kaikki israelilaisten synnyttämät poikavauvat. Jumala kuitenkin pelasti Mooseksen aivan kuten Jumala pelasti Jeesuksen. Jumala ei pysäytä ihmisen käsittämätöntä pahuutta, jonka seurauksena sadat ja tuhannet viattomat pienet lapset saavat surmansa. Jumala tyytyy pelastamaan sen ainoan henkilön, jota hän tarvitsee suunnitelmassaan.

Kun tietäjät olivat kumartaneet lasta ja antaneet lahjansa, varoitti Jumala heitä palaamasta Herodeksen luo. Tietäjät palasivat toista tietä takaisin omaan maahansa. Tietäjät tietysti yrittivät välttää kohtaamasta Herodesta, mutta jotain oli muuttunut syvemmin heidän elämässään. Kohtaaminen Jumalan kanssa muuttaa väistämättä elämämme kulkua, emme voi enää palata samaa reittiä. Kohtaaminen vaatii kuitenkin meiltä avointa mieltä.

Tietäjät lähtivät matkaan seuraten tähteä, he kumarsivat vastasyntynyttä Kristusta, he olivat kuuliaisia Jumalalle, joka varoitti heitä palaamasta Herodeksen luo. Jumalan valo ja rakkaus sai heidät muuttamaan elämänsä reitiä. Herodes tutki kirjoituksia ylipappien ja lainopettajien kanssa, hänellä olisi ollut mahdollisuus mennä kumartamaan lasta, mutta oman vallanhimonsa ja pelkonsa sokaisemana Herodes ei nähnyt valoa, vaan ajautui yhä syvemmälle pimeyteen.

Jeesus on sanonut: »Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.» Jeesuksen kanssa me emme koskaan kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo. Emme koskaan näe koko matkaa kerrallaan, mutta näemme aina ottaa seuraavan askeleen ja voimme luottaa siihen, että emme ole matkalla yksin. Jeesus on lähettänyt meidät julistamaan ilosanomaa, tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen ja hän on luvannut olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.