1. sunnuntai pääsiäisestä
Ylösnousseen todistajia

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. (Jh. 21:1–14)

Päivä oli jälleen ollut kuuma ja toimeton. Kaikki tuntui olevan kuin hidastettua, mitään ei ollut tapahtunut, jos tapahtumaksi ei lasketa muutamaa yksittäistä kärpästä, jotka olivat pitkin päivää kiusanneet varjossa olijoita. Reilu viikko sitten oli tapahtunut ihan liiankin kanssa. Pääsiäisjuhlan aikana Jerusalem oli ollut täynnä väkeä ja kansa oli saanut haluamaansa huvia – raakoja ristiinnaulitsemisia. Ruoskittuja miehiä ristiinnaulittuina ja kitumassa kuoliaiksi keskipäivän helteessä.

Kaikesta tuosta oli kulunut jo reilu viikko ja elämältä tuntui kadonneen suunta. Jeesuksen vielä ollessa heidän kanssaan, he saattoivat esittää hänelle kysymyksiään ja olivat aina menossa johonkin. Jeesuksen kanssa tekemistä oli ollut niin paljon, etteivät he aina ehtineet edes syödä. Opetuslapset olivat palanneet Jerusalemista Galileaan, eikä heillä tuntunut olevan mitään tekemistä.

Pietarista tuo aika tuntui ikuisuudelta kuumia ja toimettomia päiviä. Taas kerran aurinko oli laskemassa päivän päätteeksi ja ilta viilenemässä. »Minä lähden kalaan.» sanoi Pietari, josta tuntui, että jotain piti tehdä. Jotain muuta kuin tuijottaa eteensä ja odottaa, että jotain tapahtuisi. Mitään ei tapahtunut. Hänen repliikkinsä herätti myös muut turtumuksestaan ja he vastasivat: »Me tulemme mukaan». He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle. Tekeminen antoi heille tunteen, että elämällä on suunta ja merkitys.

Pitkän ja raskaan yön jälkeen, kun väsymys jo painoi silmäluomia ja nälkä kurni vatsasta, vieras mies rannalta huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» Heidän oli vastattava kieltävästi, sillä veneessä ei ollut ainuttakaan kalaa, vain joukko likaisia, väsyneitä ja nälkäisiä miehiä. Pietari oli niin väsynyt ja turta, ettei hän välittänyt väittää vastaan, kun rannalla olija kehoitti heittämään verkon veneen oikealle puolelle.

Heittäessään verkkoja veteen Pietari oli ajatuksissaan ja muisti selvästi toisen aamun muutaman vuoden takaa. Silloinkin hän oli ollut kalassa koko yön saamatta mitään. Jeesus, jota hän ei vielä silloin tuntenut, oli noussut hänen veneeseensä ja pyytänyt soutamaan syvään veteen ja laskemaan verkot sinne. He olivat saaneet saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Pietari oli heittäytynyt Jeesuksen jalkoihin ja sanonut: »Mene pois minun luotani Herra! Minä olen syntinen mies.» Syntiseksi hän totisesti itsensä juuri nyt tunsi. Muutama päivä sitten hän oli kolmesti kieltänyt Jeesuksen ja paennut paikalta, kun Jeesus tuomittiin kuolemaan ristillä.

Pietari havahtui ajatuksistaan, kun Johannes sanoi hänelle: »Se on Herra!» Reilu viikko sitten Pietari oli juossut Johanneksen, Jeesukselle rakkaimman opetuslapsen kanssa, tyhjälle haudalle. Nähdessään tyhjän haudan ja käärinliinat Johannes uskoi. Nyt Johannes ensimmäisenä, nähdessään suuren kalasaaliin, ymmärsi että rannalla olija oli Jeesus.

»Se on Herra!» ja siinä silmänräpäyksessä Pietari oli täysin hereillä. Hän kietaisi viittansa vyötäisilleen, hyppäsi veteen ja ui rantaan Jeesuksen luo. Tästä toiminnasta me heti tunnistamme Pietarin. Pietarin, joka kirkastusvuorella halusi rakentaa kolme majaa, kun puhui ensin ja ajatteli vasta sitten. Pietarin, joka halusi kävellä vetten päällä nähdessään Jeesuksen tekevän niin. Pietarin, joka Getsemanessa tarttui miekkaan ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään.

Veteen hyppääminen kertoo myös sen kuinka paljon Pietari kaipasi Jeesusta, kaipasi saada puhua Jeesuksen kanssa. Pietari tunsi itsenä syntiseksi, tiesi itsensä kieltäjäksi, mutta vielä enemmän hän tunsi ja tiesi itsensä rakastetuksi ja armahdetuksi. Hänen ei tarvinut pelätä mitään, rannalla Jeesus odotti häntä. Rannalle päästyään Pietari saattoi kuivatella ja lämmitellä hiilivalkealla, jonka Jeesus oli sytyttänyt heitä varten. Samanlaisen hiilivalkean äärellä hän oli lämmitellyt ylipapin palatsin pihassa sinä yönä, jona hän oli kieltänyt Jeesuksen.

Kun muutkin opetuslapset pääsivät rantaan Jeesus sanoi heille kaikille: »Tulkaa syömään!» Jeesus tuli keskelle opetuslasten arkea ja työtä, hän huolehti lämmöstä ja ruuasta.

Me olemme tämän päivän opetuslapsia ja tänään Kristus kulkee meidän kanssamme. Kristus on keskellämme tässä juhlassa, mutta hän tulee myös keskelle arkeamme ja työn touhua. Kristus on siellä, missä me olemme – silloinkin kun me emme häntä tunnista.

Hyvät konfirmoitavat tänään te olette pukeneet päällenne valkoisen vaatteen ja tänään te riisutte sen pois. Mielessänne voitte kuitenkin pukeutua siihen uudelleen joka päivä. Kasteessa teidät on merkitty ristillä ja tänään te saatte vastaanottaa kolmiyhteisen Jumalan siunauksen. Saatte luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Pyhä Henki on kasteessa aloittanut teissä hyvän työn, ja rohkaisee teitä elämään Kristuksen seuraajina. Jumala on antanut seurakunnalleen pyhän sanansa, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Tästä päivästä lähtien voitte osallistua ehtoolliselle itsenäisesti, ja saatte oikeuden kummin tehtävään. Seurakunta rukoilee teidän puolestanne ja lähettää teidät kulkemaan elämän tietä.

Hyvät vanhemmat kummit ja muut seurakuntalaiset. Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä. Jumala teitä siinä auttakoon.

2. pääsiäispäivä
Ylösnousseen kohtaaminen

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: »Mitä itket, nainen?» Hän vastasi: »Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.» Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: »Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?» Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: »Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Maria.» Maria kääntyi ja sanoi: »Rabbuuni!» – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: »Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.»

Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: »Minä olen nähnyt Herran!» Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. (Jh. 20:11–18)

Eilen aamulla kuulimme kuinka Magdalan Maria meni Jeesuksen haudalle vielä aamuhämärissä. Magdalan Marian ja muiden naisten askel oli varmasti raskas heidän kävellessään haudalle, ihan niin kuin meidän askeleemme on raskas mennessämme juuri kuolleen läheisemme haudalle. Matkalla naiset eivät varmasti paljon puhuneet, vaan ovat omissa ajatuksissaan. Evankelista Markus kertoo heidän pohtineen, kuka vierittäisi kiven haudan suulta. Kivi oli niin suuri, ettei sitä kolmen tai neljänkään naisen voimin saisi siirrettyä.

Naisten saapuessa haudalle Maria näki, että haudan suulta kivi oli siirretty pois. Maria kääntyi heti kannoillaan ja lähti juoksujalkaa kertomaan asiasta Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain ja sanoi heille: »Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, mihin hänet on pantu.» Koska Maria sanoo: »…emmekä me tiedä, mihin hänet on pantu.» Voimme ajatella, ettei Magdalan Maria ollut menossa haudalle yksin. Johannes ei kuitenkaan kerro meille, keitä nuo muut naiset olivat tai mitä he tekivät sillä aikaa, kun Magdalan Maria juoksi opetuslasten luokse.

Magdalan Maria varmasti toivoi, että opetuslapset auttaisivat häntä löytämään Jeesuksen ruumiin. Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivätkin heti juosten haudalle. Sinne päästyään he menivät tyhjään hautaan ja katselivat siellä olevia käärinliinoja. Se, että käärinliinat olivat haudassa tarkoitti sitä, että kyse ei ollut haudan ryöstäjistä, sillä käärinliinat olivat arvokkaita ja haudan ryöstäjät olisivat varmasti vieneet käärinliinat mennessään. Jotain muuta oli siis tapahtnut, mutta opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. Magdalan Maria on täytynyt olla hyvin pettynyt siitä, etteivät opetuslapset tehneet mitään, jotta he olisivat löytätäneet Jeesuksen ruumiin. Pietari ja se toinen opetuslapsi vain lähtivät takaisin majapaikkaansa.

Ilmeisesti kaikki muut lähtivät pois tyhjältä haudalta ja Magdalan Maria jäi sinne yksin. Hän seisoi tyhjän haudan ovella ja itki. Maria ei vielä ollut katsonut hautaan, ja nyt kurkistaessaan sinne, hän näki kaksi valkopukuista enkeliä. Opetuslapset eivät olleet nähneet haudassa muuta kuin käärinliinat. Maria näki kaksi enkeliä, jotka kysyivät häneltä: »Mitä itket, nainen?» ja Maria vastasi heille: »Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.» Nyt Maria ei enää sanonut: »…emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.», vaan sanoi: »…enkä tiedä, minne hänet on pantu.» Maria oli yksin.

Me muistamme kuinka Jeesus itki Lasaruksen haudalla. Nähdessään kuinka kaikki itkivät Lasaruksen kuolemaa, syvä liikutus valtasi Jeesuksen ja hän itki. Lasaruksen haudalla oli paljon väkeä, mutta nyt Maria seisoi yksin tyhjän haudan suulla ja itki. Tai ei Maria ihan yksin ollut, olihan siellä ne kaksi enkeliä. Kun Maria kääntyi, hän näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta Maria ei tuntenut Jeesusta. Jeesus kysyi Marialta: »Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?» Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja vastasi: »Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.»

Kuinka yksin Magdalan Marian onkaan täytynyt tuntea olevansa. »Minä haen hänet pois.» Seuraava sana muutti kaiken. Jeesus sanoi: »Maria.» ja heti Maria tunnisti Jeesuksen. Maria kääntyi kokonaan ja sanoi: »Rabbuuni.» Yhdessä silmänräpäyksessä kaikki muuttui.

Maria.

– Älä pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.

Ennen kuin Maria ehti tehdä muuta kuin sanoa: »Rabbuuni.» Jeesus sanoi: »Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo…»

Oman Isäni ja teidän Isänne. Tähän asti Jeesus on puhunut omasta Isästään. »Minun Isäni kodissa on on monta huonetta, ja minä menen valmistamaan teille sijaa…» Nyt minun Isäni on myös meidän Isämme! Meidän Isämme kodissa on monta huonetta ja Jeesus on mennyt valmistamaan meille sijaa!

»Mene sinä viemään sanaa veljilleni…» Ja Magdalan Maria meni, hän riensi opetuslasten luo: »Minä olen nähnyt Herran!» Maria ei enää ole yksin, hän ei enää itke, hänen äänessään ovat ilo ja riemu. »Minä olen nähnyt Herran!»

Kiirastorstai
Pyhä ehtoollinen

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: »Herra, sinäkö peset minun jalkani?» Jeesus vastasi: »Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.» Pietari sanoi hänelle: »Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!» Jeesus vastasi: »Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.» Silloin Simon Pietari sanoi: »Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.» Tähän Jeesus vastasi: »Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.» Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
»Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.» (Jh. 13:1–15)

Viime sunnuntaina, palmusunnuntaina alkoi kunnian kuninkaan alennustie. Tuo alennustie alkoi ihmisten Hoosianna! -riemuhuutojen saattelemana. Kuningas otettiin vastaan kuninkaallisesti, vaikka hän tuli nöyränä ja aasilla ratsastaen. Nyt nuo riemuhuudot ovat jo hävinneet yön pimeyteen. Enää eivät väkijoukot tunkeile Jeesuksen ympärillä riemusaatossa.

Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että Jeesus oli Betaniassa, ennen kuin ratsasti Jerusalemiin. Tarkasti ottaen »kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.» Me tiedämme, että Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja heidän veljeään Lasarusta. Jeesuksen ollessa nyt vieraana kodissa, johon hän niin mielellään matkoilla pysähtyi »Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon, aitoa hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

Maria lähestyi Jeesusta, ei puhumalla tai palvelemalla, van koskettamalla. Maria voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Tällä teollaan Maria kääntää huomiomme pois puhumisesta ja tekemisestä ruumiiseen. Kristuksen ruumiiseen, joka on kohta vietettävän ehtoollisenkin keskus.

Kuusi päivää myöhemmin Jeesus itse nousi pääsiäisaterialta, pesi opetuslastensa jalat ja kuivasi ne pellavaliinalla. Eleessä on jotain hyvin samanlaista kuin siinä, mitä Maria oli tehnyt Jeesukselle. Jotain hyvin samaa ja kuitenkin niin paljon enemmän.

Mitä tarkoittaa jalkojen pesu? Jalkojen pesu oli palvelijoiden tehtävä, mutta he suorittivat tämän tehtävän vain silloin, kun isäntä niin määräsi. Isäntä, joka pyytää palvelijoitaan pesemään vieraidensa jalat, viestii vierailleen, että hänen kotinsa on myös heidän kotinsa. Kaikki, mikä on hänen on myös heidän. Vieraat ja isäntä ovat yhdenvertaisia, isäntä ei ole vieraidensa yläpuolella.

Pestessään opetuslastensa jalat Jeesuksessa yhdistyy sekä nöyrä palvelija, joka suorittaa isännän antaman palvelutehtävän että isäntä, joka ottaa vastaan opetuslapsensa itsensä kanssa yhdenvertaisina. Pietarille, joka vastusteli Jeesus vastasi: »Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.» Jos Jeesus ei pese Pietaria, ei Pietarista voi tulla hänen kanssaan yhdenvertainen. Pietarista ei voi tulla Jumalan lapsi, niin kuin Jeesus on Jumalan Poika. Pietarista ei voi tulla Jumalan valtakunnan perillistä, niin kuin Jeesus on perillinen.

Me kaikki olemme jo peseytyneet kasteen vedessä eikä meidän enää tarvitse peseytyä, me olemme Jumalan valtakunnan perillisiä. Meidän ei enää tarvitse peseytyä, mutta meidän on annettava Jeesuksen pestä jalkamme, jotta meillä olisi sija hänen luonaan taivaassa. Ehtoollisessa Jeesus asettuu meidän jalkojemme juureen, antaa itsensä meille kokonaan ja pesee jalkamme. Ehtoollispöydässä Jeesus on sekä palvelija että isäntä.

Hiljaisen viikon tiistai
Jeesus tutkittavana

Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: »Mistä te syytätte tätä miestä?» He vastasivat: »Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle.» »Pitäkää itse hänet», Pilatus sanoi, »ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan.» Mutta juutalaiset sanoivat: »Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan.» Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: »Oletko sinä juutalaisten kuningas?» Jeesus vastasi: »Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?» Pilatus sanoi: »Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?» Jeesus vastasi: »Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.» »Sinä siis kuitenkin olet kuningas?» Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: »Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.» »Mitä on totuus?» kysyi Pilatus.

Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: “En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?” Silloin he alkoivat huutaa: »Ei häntä! Päästä Barabbas!» – Barabbas oli rosvo. (Jh. 18:28–40)

Getsemanen puutarhassa sinä sanoit opetuslapsillesi: Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Auta meitä odottamaan ja valvomaan sinun kanssasi. Sinun kanssasi, jokaisessa sisaressamme ja veljessämme.

Getsemanen puutarhassa kolmesti sinä rukoilit: » Isä, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. » Niin suuri oli sinun tuskasi, että olisit halunnut siltä välttyä, jos mahdollista. Kuitenkin kolmesti sinä rukoilit myös: » Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. »

Häntä, joka tuli sinun luoksesi ja suuteli sinua sinä tervehdit: » Ystävä, tätä varten sinä olet tullut. » Ketään sinä et koskaan lähettänyt pois, et edes tuolla hetkellä. Sillä hetkellä kaikki opetuslapsesi jättivät sinut ja pakenivat.

Oma kansasi sinut tuomitsi väärien todistajien lausuntojen pohjalta. Tuo kansa, jolle sinun Isäsi oli opettanut ihan niin kuin meillekin: » Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. »

Ja sinun opetuslapsesi, Pietari, tuo kallio, jolle sinä rakentaisit kirkkosi. Pietari, joka vain joitakin viikkoja aiemmin oli sanonut: » Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. » Pietari, joka lupasi mennä kanssasi vaikka vankilaan tai kuolemaan. Hän sinut kielsi kolme kertaa. Hänelle sinä sanoit: » Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. » Rukoile myös meidän puolestamme, anna meille uusi sydän ja vahva henki.

Nyt sinä olet Pilatuksen edessä. Sinua on pilkattu ja ruoskittu, mutta sinä olet vapaa! Sinua syytetään, mutta sinä pidät kiinni totuudesta. Sinä olet totuus! Sinä olet tie, totuus ja elämä! » Isä, ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. » Sinä pyhitit Isäsi nimen – ja siunaat meidät!

Rukous:
Kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä annat Poikasi kärsiä
meidän tähtemme
kukistaaksesi vihollisen vallan.
Hiljennä meidät tutkimaan
rakkautesi ääretöntä lahjaa.
Kiitos siitä, että saamme ottaa vastaan
syntien anteeksiantamuksen
ja pelastuksen ikuisesta kuolemasta.
Kuule meitä, Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta,
joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa
elää ja hallitsee aina ja ikuisesti. Aamen.

Hiljaisen viikon maanantai
Jeesus Getsemanessa

Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.

Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: »Ketä te etsitte?» »Jeesusta, sitä nasaretilaista», vastasivat miehet. Jeesus sanoi: »Minä se olen.»

Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: »Minä se olen», he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen: »Ketä te etsitte?» He vastasivat: »Jeesus Nasaretilaista.» Jeesus sanoi heille: »Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.» Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: »Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.»

Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: »Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?»

Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta.

Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan.

Palvelustyttö sanoi Pietarille: »Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?» »En ole», vastasi Pietari. Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.

Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi: »Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.»

Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: »Noinko sinä vastaat ylipapille?» Jeesus sanoi miehelle: »Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?»

Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.

Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: »Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?» »En ole», Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: »Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.» Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.
(Jh. 18:1–27)

Hoosianna! Vieläkö tänään voi sanoa Hoosianna?
Eilen aamulla Hoosianna-huudot ympäröivät Jeesusta hänen ratsastaessaan Jerusalemiin. Nyt nuo riemuhuudot ovat tauonneet. Yö on laskeutunut niiden ylle ja pimeys yhä tihenee. Mutta eikö juuri nyt olisi Hoosianna-huutojen aika? Hoosianna – Herra, auta!

Suuri, hiljainen ja pyhä

Suuri viikko, hiljainen viikko, pyhä viikko. Nämä ovat nimiä eri kielissä ja eri traditioissa tälle viikolle, jonka alussa olemme ja joka kuljettaa meitä kohti pääsiäistä. Tämän viikon kuluessa suuri, hiljainen ja pyhä saavat rinnalleen sanat pettää, kieltää ja hylätä. Pysähdytään hetkeksi näiden kuuden sanan äärelle, miten ne voisivat viitoittaa tietämme kohti pääsiäistä? Suuri, hiljainen ja pyhä. Pettää, kieltää ja hylätä.

Suuri – pettää
Koko Jerusalem ja me muiden mukana otimme eilen riemusaatossa vastaan suuren kuninkaan. Suuruutta ei Jeesukselta puuttunut. Jeesus oli suuri, koska hän oli nöyrä, kuten Sakarjan kirja meille kertoo:

Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

Tuosta samasta miehestä Jesaja profetoi:

Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Juudas tavoitteli suuruutta pettämällä Jeesuksen. Hänen suuruutensa on surullista. Siinä ei ole mitään kauneutta, ei mitään, jota ihaillen katselisimme. Juudaksesta tuli hyljeksitty ja ihmisten torjuma. Eikä vain ihmisten torjuma. Juudas on mies, josta Jeesus sanoi: »Voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja. Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.»

Hiljainen – kieltää
Jesaja kirjoittaa:

ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.

Jeesus ei vastannut, kun häntä pilkattiin. Jeesus ei vastannut, kun häntä aiheettomasti syytettiin, hän oli hiljaa. Mutta omaa identiteettiään Jeesus ei kieltänyt.

Jeesus meni miehiä vastaan ja kysyi: »Ketä te etsitte?» »Jeesusta, sitä nasaretilaista», vastasivat miehet. Jeesus sanoi: »Minä se olen.»

Syyttäjiensä edessä Pietari ei ollut hiljaa. Hän kielsi oman identiteettinsä Galilealaisena, sadatteli ja vannoi: »Minä en tunne sitä miestä.» Pietari kielsi itsensä, ja kielsi Jeesuksen.

Pyhä – hylätä
Ristiltä Jeesus huusi: »Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?» Mutta Jumala ei hylännyt, ja vain hetkeä myöhemmin Jeesus huusi vieläkin kovempaa: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.» Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Tuossa hetkessä sadanpäällikkö, pakana, näki Pyhyyden ja sanoi: »Tämä mies oli todella Jumalan Poika!» Sadanpäällikkö näki Pyhyyden, jota opetuslapset eivät nähneet siinä hetkessä, jolloin he kaikki jättivät Jeesuksen ja pakenivat.

Uskaltaisinko tällä hiljaisella viikolla, Jeesusta seuratessani, katsoa myös itseäni. Katsoa Juudasta minussa. Katsoa Pietaria minussa. Katsoa kaikkia niitä, jotka minussa pakenevat ja hylkäävät Jeesuksen. Katsoa kaikkea tätä ja kulkea kohti pääsiäistä luottaen, että Jeesus kuoli myös minun syntieni tähden. Myös minut Jeesus vetää luokseen kaikkien muiden mukana lupauksensa mukaan: »Minä vedän kaikki ihmiset luokseni.»