1. paastonajan sunnuntai
Jeesus, kiusausten voittaja

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.» Mutta Jeesus vastasi: »On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’»

Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’» Jeesus vastasi hänelle: »On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’»

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’»

Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. (Mt. 4:1-11)

Mitä syntiinlankeemuksessa tapahtui? Meidän pitää ensin palata luomiseen. »Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.» Jumala loi kaiken hyväksi ja kuitenkin tänä päivänä näemme maailmassa paljon tuskaa, raadollisuutta ja syntiä. Miksi? Aatami ja Eevako siihen yksin ovat syylliset? On totta, että paha alkoi ilmetä maailmassa lankeemuksen seurauksena, mutta Aatami ja Eeva eivät olleet ensimmäiset langenneet.

»Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.» Vastahan me kuulimme, että kaikki minkä Jumala loi oli hyvää. Ei hyvään kuulu kavaluus! »Käärme» ei ollutkaan vain käärme, vaan kiusaaja, ensimmäinen langenneista enkeleistä. Hän oli halunnut jumalaksi Jumalan paikalle. Ensimmäinen lankeemus ei siis tapahtunut paratiisissa, vaan taivaassa! Tämä kiusaaja houkutteli Aatamin ja Eevan lankeemukseen.

Kiusaaja oli ovela. Jumala oli sanonut: »Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.» Kiusaaja esitti kysymyksensä Eevalle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?»

Huomaatteko kuinka hienosti kiusaaja kääntää Jumalan ihmiselle antaman vapauden syödä kaikista puista kielloksi ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’? Jumala oli tehnyt yhden poikkeuksen tuohon vapauteen syödä kaikista puista, mutta hän oli kuitenkin jättänyt ihmisen vapaaksi valita itse. Puu oli paratiisin keskellä ilman aitaa, ilman vartijaa, vapaasti lähestyttävissä.

Eeva osasi kuitenkin vastata käärmeelle, että kyllä puutarhan puiden hedelmiä sai syödä, vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia ei saanut syödä, sillä se johtasi kuolemaan. Käärme vakuutteli, ettei syöminen suinkaan johtaisi kuolemaan, vaan päin vastoin; se avaa silmät ja tekee Jumalan kaltaiseksi, niin että tietää kaiken, hyvän ja pahan.

»Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä.» Vain vähän aiemmin luomiskertomuksesta olemme voineet lukea, että Jumala oli kasvattanut paratiisiin »kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä…». Tuo puu paratiisin keskellä ei siis ulkoisesti ollut mitenkään poikkeava verrattuna paratiisin muihin puihin. Käärme, kiusaaja, oli kuitenkin saanut tehtyä tuosta yhdestä puusta erityisen houkuttelevan, koska se antoi ymmärrystä ja teki Jumalan kaltaiseksi. Eeva otti ja söi ja antoi Aatamillekin, joka oli hänen kanssaan.

Aatami ja Eeva olivat vapaita valitsemaan. Jumala oli sanonut, että siitä yhdestä puusta ei saa syödä, koska se valinta veisi kuolemaan. Käärme houkuteli sanomalla, ettei se suinkaan johtaisi kuolemaan, vaan avaisi silmät. Auttaisi siis näkemään asiat ihan uudella tavalla. Totisesti heidän silmänsä avautuivat, mutta eivät tavalla, jota he odottivat. He eivät enää katsoneet Jumalaan, Luojaansa ja pyrkineet tulemaan hänen kaltaisikseen. Heidän silmänsä ja mielensä kääntyi heihin itseensä ja he huomasivat olevansa alasti. Ihmisestä tuli itsekeskeinen, joka kielsi oman luontonsa luotuna, Jumalasta riippuvaisena. Ihminen tahtoi jumalaksi Jumalan paikalle.

Syntiinlankeemuksesta lähtien minussa ja minusta on taistellut hyvä ja paha, Pyhä Henki ja paha henki. Kumman haluan voittavan ja miten varmistan voiton?

Eräs kastekoulua käyvä mies halusi kääntyä kristinuskoon. Yhtenä päivänä hän tuli lähetyssaarnaajan luo silminnähden ahdistuneena. Lähetyssaarnaaja kysyi mieheltä, mikä oli hätänä. Mies vastasi pelkäävänsä. Häntä pelotti, miten hänen käy, jos hänestä tulee kristitty. Mies kertoi, että hänestä tuntui kuin kaksi koiraa, musta ja valkoinen, tappelisi hänen sisällään. Pelko nousi siitä, ettei hän tiennyt kumpi koirista lopulta voittaa tappelun. Hetken mietittyään lähetyssaarnaaja vastasi: »Se koira voittaa, jota sinä ruokit!»

Kuulimme kuinka Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä ja hänen tuli vihdoin nälkä. Silloin kavala käärme iskee. Paholainen koittaa vedota Jeesukseen ja erityisesti hänen jumaluuteensa. »Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.»

Jeesus ei harhaudu, ei provosoidu, eikä hämäänny. Hän tietää olevansa Jumalan Poika olihan hän kuullut Jumalan sanovan: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.» juuri ennen kuin Henki vei hänet autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Hän on Jumalan Poika, mutta tässä hetkessä, kiusattuna, hän on ihminen. Jeesus ei halua jumalaksi Jumalan paikalle, vaan toteaa: » Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. »

»Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas… Jos olet Jumalan Poika niin kyllä enkelit sinua suojelevat, ihan sama mitä teet.» Jälleen Paholainen yrittää saada Jeesuksen todistamaan, että hän on Jumalan Poika. Mutta Jeesus torjuu hyökkäyksen kääntämällä katseen Jumalaan, pois itsestään ja sanoo: »Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.»

Vielä kerran Paholainen yrittää. Hän lupaa Jeesukselle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston, jos vain Jeesus polvistuu ja kumartaa häntä. Silloin Jeesus osoittaa, että hän tietää kenen kanssa on tekemisissä: »Mene pois, Saatana!» ja jatkaa kertoen kenen eteen hän polvistuu ja ketä hän kumartaa: »Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.»

Tärkeää päivän evankeliumitekstissä ei ole se, että Jeesus paastosi neljäkymmentä päivää ja yötä, vaan se miten hän vastasi Paholaiselle, miten hän torjui hyökkäyksen. Jeesuksen vastauksissa hän itse ei ole tärkeä, hän itse ei ole keskiössä, vaan keskiössä on aina Jumala.

Tästä minunkin paastossani tulisi olla kyse. Ei siitä, että kuritan itseäni ja riiputan päätäni kuin rannan ruoko, vaan siitä, että elämäni keskiössä on Jumala ja lähimmäiseni, en minä itse. Syntiseen minääni kuuluu se, että joudun jatkuvasti taistelemaan oman itsekkyyteni kanssa. Taistelen sen kanssa, että niin helposti olen valmis tuomitsemaan toisen, vaikka tuomitseminen kuuluu yksin Jumalalle. Vaikka olen maistanut hyvän- ja pahantiedonpuusta – kyllä, minä ihmisenä olen osallinen tuosta samasta synnistä – ei minusta silti tullut Jumalan kaltaista, jotta voisin toisia tuomita. Jumala on Rakkaus ja rakastamaan hän on minut kutsunut. Tämän taisteluni keskellä minä olen vapaa tekemään omia valintojani. Voin valita kumpaa koirista ruokin.

Mitä tapahtui syntiinlankeemuksen jälkeen? Jumala käveli puutarhassa ja huusi: »Missä sinä olet?» Jumala kyllä tiesi mitä oli tapahtunut, mutta hän etsi ihmistä. Hän halusi kutsua ihmisen luokseen, ulos pelostaan. Ihminen tunnusti tekonsa Jumalan edessä eikä Jumala tuominnut ihmistä, mutta käärmeelle Jumala sanoi: »Koska tämän teit, olet kirottu.»

Ihminen kyllä lähetettiin pois Edenin puutarhasta, sillä nyt paha ei enää ollut vain ihmisen ulkopuolella, vaan myös ihmisen sisällä. Mutta ihmistä Jumala ei kironnut. Kun aika täyttyi Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka on voittanut kaikki kiusaukset, jotta jokainen joka häneen uskoo pelastuisi.

Tässä toivossa on hyvä lähteä Kristuksen jäljissä kohti Jerusalemia ja kilvoitella rakkaudessa.

Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

»Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.» (Mt. 5:1–12)

Prie et travail pour qu’Il règne. Que dans ta journée labeur et repos soient vivifiés par la Parole de Dieu. Maintiens en tout le silence intérieur pour demeurer en Christ. Pénètre-toi de l’esprit des Béatitudes, joie, simplicité, misericorde.

Joka aamu vuosien ajan minä toistin näitä sanoja reilun neljänkymmenen sisaren kanssa ollessani Sveitsissä luostarissa noviisina. Nämä olivat sääntömme ydin ja tiivistelmä. Vähän samalla tavalla, kun puhumme pienoisevankeliumista, rakkauden kaksoiskäskystä ja kultaisesta säännöstä. Niissä kaikissa on tiivistettynä oleellinen evankeliumista. Mutta myös noissa muutamassa lauseessa on tiivistettynä jotain hyvin oleellista siitä, millaista meidän elämämme kristittyinä pitäisi olla.

Ensimmäinen lause kuuluu suomeksi: »Rukoile ja tee työtä, jotta hän hallitsisi.» Viimeisessä lauseessa on tiivistettynä juuri kuulemamme evankeliumin henki: »Mene aina vain syvemmälle autuaaksijulistusten henkeen: iloon, yksinkertaisuuteen, armahtavaisuuteen.»

Ilo, yksinkertaisuus, armahtavaisuus.

»Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.»
Hengessän köyhä on nöyrä. Hengessään köyhä tiedostaa, että kaikki hyvä, kaikki lahjat, kaikki siunaukset tulevat yksin Jumalan armosta. Olla hengessään köyhä on olla itsestään tyhjä ja täysin avoin Jumalan Sanalle. Kun olen tyhjä astia, vapaa ylpeydestä olen nöyrä. Nöyryys tuo tullessaan avoimuutta ja sisäistä rauhaa, joka vapauttaa toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Hengessään köyhä tuntee ja hyväksyy oman ihmisyytensä, oman rajallisuutensa ja heikkoutensa ja antaa Jumalan olla Jumala.

Ylpeys tuo mukanaan kurjuutta. Ylpeys tulee helposti loukatuksi ja etsii hyvitystä ja kostoa. Jos olisimme kaikki hengessämme köyhiä, ei sotia käytäisi.

»Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.»
Hengessään köyhänä otan ilolla vastaan kaikki Jumalan lahjat. Rakkauteni Kristukseen, Pelastajaani kasvaa. Samalla tiedostan oman syntisyyteni, mikä saa minut murheelliseksi. Olenhan satuttanut häntä, jota rakastan.

»Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.»
Gregorios Nyssalainen opetti autuaaksijulistusten rakentuvan toinen toistensa päälle. Hengessään köyhä on ystävällinen muille ja valmis kuuntelemaan Hengen ohjausta, jopa silloin kun kohtaa vastustusta ja vaikeuksia. Hengessään köyhä siis kasvaa myös kärsivällisyydessä.

»Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.»
Hän joka kaiken tarmonsa saavuttaakseen jotain myös saavuttaa sen lopulta. Näin on kaikkien hyveiden kohdalla. Jos minulla on oikeudenmukaisuuden, itseni hillitsemisen, rauhan, hyvyyden nälkä ja jano ajavat tämä nälkä ja jano minua kohti näitä hyveitä. Hengen hedelmät – rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä – ja autuaaksi julistukset kulkevat käsi kädessä.

»Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.»
Armahtavaisuus on rakkaudellisuutta heitä kohtaan, jotka kärsivät. Rakkaus, myötätunto ja anteeksi antaminen tuovat tullessaan myös rauhan ihmissuhteisiin. Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: »Anna meille anteeksi meidän syntimme, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Niin kuin minä olen anteeksi antava ja armahtava toisia kohtaan, niin on Jumala anteeksi antava ja armahtava minua kohtaan.

»Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.»
Raamatussa toistetaan monessa kohtaa (2. Moos 33:20, Joh. 1:18, 1. Tim. 6:16), ettei kukaan maan päällä voi nähdä Jumalaa. Tässä Jeesus kuitenkin sanoo, että puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Puhdassydämiset ovat vapaita oman edun tavoittelusta, vapaita oman hyvän etsimisestä. Tämän ajatuksen löydämme myös kirjallisuudesta mm. Taru sormusten herrasta. Täydellisen puhdas rakkauden teko, joka on vapaa kaikesta oman hyvän tavoittelusta tuo iloa kaikille.

»Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.»
Rauhantekijät eivät vain itse elä rauhassa, vaan pyrkivät aktiivisesti rakentamaan rauhaa ja ystävyyttä ympärilleen – he ovat tekijöitä. Rauhantekijät tuovat, rakentavat rauhaa ympärilleen, mutta kukaan meistä ei voi antaa toiselle mitään sellaista, mitä meillä itsellämme ei ole. Rauhantekijät ovat osanneet vastaanottaa rauhan Jumalalta ja siksi voivat jakaa sitä muille. He ovat Jumalan lapsia ja tahtovat myös muiden nauttivan kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumalan lapsena oleminen antaa

»Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.»
Jeesus ei luvannut opetuslapsilleen helppoa elämää, hän lupasi vainoja. Tässä hän lupaa vainoista kärsimisen palkaksi taivasten valtakunnan.

(Tämä ei varsinaisesti ole saarna, vaan muutamia ajatuksia autuaaksi julistuksista, joista saarna rakentui vain suulliseen muotoon.)

Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» (Mt. 28:16-20)

Tämä teksti on tuttuakin tutumpi, niin tuttu, ettei sitä enää oikein tule edes kuunnelleeksi. Kuitenkin minulla on sellainen olo, että tämä teksti on meille tänään aivan erityisen tärkeä. Miksi? Tänään on viides kerta kun vietämme messua yhdessä ja tämä on jo kolmas kerta, kun yhdessä kuulemme tämän tekstin. Mitä Jumala tahtoo meille sanoa, kun saamme tämän tekstin kerta toisensa jälkeen eteemme? Mikä on tämän tekstin sanoma meille tänään?

»Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.»

Saman luvun alussa Matteus kertoo, miten Magdalan Maria ja se toinen Maria ensiksi kohtaavat haudalla enkelin ja sieltä lähdettyään itsensä Jeesuksen, joka sanoi heille: »Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.»

Matteus ei kerro, miten naiset kertovat kohtaamisistaan opetuslapsille ja miten nämä ottivat sanoman vastaan, mutta kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan. Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella, kumarsivat he häntä. Uskoivatko he nyt, mitä Jeesus oli heille puhunut ja luvannut ennen ristiinnaulitsemistaan? Mitä vielä! He epäilivät! Teksti sanoo: »…joskin muutamat epäilivät.» Totuudellisempi käännös olisi, että he kaikki epäilivät. He kumarsivat, mutta he myös epäilivät. Heidän silmiensä edessä oli ylösnoussut Kristus, luvattu Messias, mutta silti he epäilivät.

Kuka muistaa Johannes Kastajan vankilassa? Johannes, kastaessaan Jeesuksen, oli nähnyt taivaiden aukeavan ja Pyhän Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Jumala oli selkeäsanaisesti ja suoraan ilmoittanut Johannekselle kuka Jeesus oli. Tästä huolimatta vankityrmän pimeydessä ja yksinäisyydessä epäilys alkoi kalvaa Johannesta ja hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: »Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?»

Mutta oli niitäkin, jotka eivät epäilleet, nimittäin Magdalan Maria ja se toinen Maria. Kohdatessaan Jeesuksen he menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.

Huomaatteko kuinka samanlainen ja silti niin erilainen on opetuslasten ja Jeesuksen kohtaaminen verrattuna naisten ja Jeesuksen kohtaamiseen. Voimme aistia naisten riemun, kun he näkevät Jeesuksen. Hetkeäkään epäröimättä he menevät Jeesuksen luokse ja syleilevät hänen jalkojaan. He hakeutuvat läheiseen kontaktiin. Opetuslapset, nähdessään Jeesuksen, kyllä kumartavat, mutta katselevat samalla kulmiensa alta epäillen näkemäänsä. He eivät lähesty Jeesusta, vaan jäävät etäälle.

Jeesus ei kuitenkaan jää etäälle, vaan tulee heidän luokseen ja sanoo: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» Evankeliuminsa alkupuolella Matteus kertoo kuinka Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti Jeesukselle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Jeesus vastasi: »Mene pois. Saatana!» Tänään Jeesus vakuuttaa: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» Voin olla varma, että tätä valtaa Jeesus ei ole saanut Saatanalta.

Tästä alkaa yksi rippikoulun ulkoläksyistä: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» ja se jatkuu: »Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.»

Matteuksen evankeliumin lopussa annetaan myös toisenlainen käsky. Ylipapit ja vanhimmat pitivät neuvoa ja päättivät antaa sotilaille, jotka olivat vartioineet Jeesuksen hautaa, suuren summan rahaa vastineeksi siitä, että sotilaat kertoisivat tapahtumien kulusta seuraavanlaista valhetta: »Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet.» Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu.

Kumpaan joukkoon minä tahdon kuulua? Siihenkö, joka ottaa rahaa vastineeksi siitä, että kertoo valheita? Vai siihenkö, joka ottaa vastaan käskyn mennä ja saa lupauksen: »Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» Minä olen, ei minä tulen aikojen lopulla. Kun minä menen on Kristus minun kanssani tänään, tässä ja nyt, ja aina.

Menkää! Kenen pitää mennä? Jeesus on vuorella, ei lukittujen ovien takana. Menkää! Minun pitää mennä ja sinun pitää mennä.

Menkää! Minne? Maailmaan ystävät, maailmaan. »Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa…» Jumala lähettää minut maailmaan, ei kirkkoon, ei pyhäkouluun, ei raamattupiiriin. Jumala lähettää minut kaupungin kaduille ja toreille, maanteille ja kylien kujille.

Menkää! Miksi mennä? Koska Jeesus sanoo: »Menkää», mutta tämä ei ole se perimmäinen syy. Todellinen motiivi mennä on siinä, että olen itse saanut maistaa ja katsoa kuinka Jumala on hyvä, kuinka Jumala rakastaa. Eikö tämä herätä minussa halun kertoa myös muille Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta? Johannekselle, joka epäili, Jeesus antoi vastauksen: »Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.»

Menkää! sanoo Jeesus. Mutta muista, että ilman minua sinä et saa mitään aikaan. Minä lähetä Puolustajan, Totuuden Hengen, joka johtaa sinut tuntemaan koko totuuden.

Menkää, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Käsky ei ole tehdä uusia kirkossa kävijöitä, uusia jäseniä, uusia uskovia, vaan tehdä kaikista Jeesuksen opetuslapsia. Olenko minä todellinen opetuslapsi? Jeesus itse sanoo: »Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.»

Tämä tekstin haaste on meille todellinen tänään. Meidän seurakuntamme tulevaisuus on kiinni siitä, olemmeko me todellisia opetuslapsia. Voimme murehtia enemmän tai vähemmän seurakuntamme taloudellista tilaa ja niin on hyvä, mutta meidän on pidettävä selvänä se, mikä on tärkeintä. Mikä on meidän tehtävämme maailmassa kristittyinä ja kristittynä seurakuntana?

»Älkää siis murehtiko: ‘Mitä me nyt syömme?’ tai ‘Mitä me juomme?’ tai ‘Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.»

Kun me huolehdimme, että olemme iloinen, ylistävä ja elävä yhteisö, jonka ovista mahtuvat sisään kaikki, joita Jumala kutsuu luokseen, olen varma, että kaikki muu seuraa mukana. Haaste on siinä kykenemmekö me rakastamaan yhä uusia opetuslapsia Kristukselle? Niitä, jotka liittyvät meidän kanssamme ylistämään Jumalaa ja antavat lahjansa Jumalan käyttöön. Annammeko me itse iloisesti ja vapaasti lahjamme Jumalan käyttöön? Hänelle, jolta me olemme kaiken lahjaksi saaneet.

Pääsiäispäivä
Kristus on ylösnoussut!

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ‘Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.»

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. (Mt. 28:1–8)

Oli viikon ensimmäisen päivän aamu, sunnuntai aamu. Vain päivä sen jälkeen, kun Jerusalemissa olivat kaikuneet huudot: »Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!» Vain päivä sen jälkeen, kun maa oli vavahdellut, kalliot halkeilleet ja haudat auenneet. Vain päivä sen jälkeen, kun Jeesus oli huutanut ristillä: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.», ja aurinko pimentyi keskellä päivää.

Ja vain päivä sen jälkeen, kun Magdalan Maria ja se toinen Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti olivat istuneet hautaa vastapäätä Joosef Arimatealaisen pannessa Jeesuksen ruumiin hautaan ja vierittäessä sen ovelle suuren kiven.

Magdalan Maria ja se toinen Maria, Jaakobin ja Joosefin, Jeesuksen veljien äiti, siis Jeesuksen äiti olivat olleet läsnä silloin, kun Jeesus Golgatalla kuoli ristillä ja he olivat läsnä, kun suuri kivi vieritettiin sen haudan suulle, johon Jeesus oli laitettu. Heidän toivonsa oli sammutettu, suunnaton tuska ja suru murskasi heidät alleen. Jeesus oli kuollut.

Viikon ensimmäisen päivän aamuna, heti sapatin mentyä, kun ilma oli tiheänä hiljaisuudesta ja poissaolosta. Hän, jonka nimi on »Minä olen läsnäoleminen teitä varten» oli poissa. Viikon ensimmäisen päivän aamuna, sinä hetkenä, jolloin auringon nousun voi vasta aavistaa, toivoa. Sinä hetkenä, jolloin linnutkin hiljenevät hetkeksi ja tuntuu siltä, että yö voi vielä kaiken nielaista, suden hetkenä. Siinä hetkessä nuo kaksi naista olivat matkalla haudalle. Haudalle, joka sulki sisäänsä heidän elämänsä suurimman menetyksen. He tulivat haudalle, joka oli heidän suunnattoman tuskansa monumentti. Haudalle, jonka luona heidän toivonsa oli sammunut. Se vaati paljon rohkeutta.

He eivät odottaneet mitään. Jeesuksen lupauksista huolimatta he näkivät, että Kuolemalla oli jälleen kerran ollut viimeinen sana sanottavana. He eivät odottaneet mitään, mutta siitä huolimatta he tulivat. Tulivat sanomaan jäähyväisiä rakkaalleen, suremaan rakastaan, ja ehkä myös sanomaan jäähyväisiä ja suremaan sitä lupausta uudesta elämästä, uudesta luomisesta, jonka Jeesus oli heille elämänsä aikana antanut, mutta joka nyt näytti hävinneen. He tulivat, vaikka olivat suostuneet poissaoloon, tyhjyyteen.

Haudalle saapuessaan naiset kohtaavat vielä suuremman tyhjyyden: tyhjän haudan. He eivät löydä ristiinnaulittua Jeesusta. Heidän edessään on vain tyhjä hauta. Tyhjän haudan sanoma ei ole siinä, että kuollut on herännyt henkiin. Tyhjä hauta julistaa meille, kuinka rakkaus on voittanut vihan, kuinka elämä on voittanut kuoleman.

Enkeli sanoi naisille: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ‘Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’»

Kuullessaan tämän opetuslapset lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Siellä Jeesus antoi heille käskyn kastaa kaikki kansat opetuslapsikseen ja lupasi olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Tämän Jeesuksen käskyn mukaisesti NN sinun vanhempasi ovat tuoneet sinut tänään tänne kirkkoon kastettavaksi. Kasteessa sinusta tulee Jumalan lapsi. Sinulla on vanhemmat ja isovanhemmat, jotka rakastavat sinua paljon ja tämän päivän jälkeen sinulla on myös Taivaan Isä joka rakastaa sinua.

Kohta minä piirrän sinun otsaasi ja rintaasi ristinmerkin merkiksi siitä kuinka paljon Jeesus sinua rakastaa ja tahtoo suojella sinua kaikelta pahalta. Aina, kun sinua pelottaa tai muuten vain haluat voit piirtää saman ristinmerkin otsaasi ja pyytää Jeesusta kulkemaan kanssasi. Tai voit pyytää, että äiti tai isä piirtää sen sinun otsaasi.

Otto, joka oli sinun ikäisesi ja jolla on vähän sama nimikin kuin sinulla NN, oli kävelemässä isoisänsä kanssa. Äkkiä isoisä pysähtyi, katsoi Ottoa ja kysyi:
– Tiedätkö Otto kuinka kaukana me olemme kotoa?
Otto katsoi isoisäänsä ja vastasi:
– En. En tiedä kuinka kaukana me olemme kotoa.
– No, tiedätkö, missä me nyt olemme? kysyi isoisä Otolta.
– Voi isoisä, enhän minä voi tietää, missä me olemme, Otto vastasi.
Isoisä katsoi Ottoa hymyillen ja sanoi: – Jos et tiedä kuinka kaukana olemme kotoa, etkä edes tiedä, missä me olemme vaikuttaa siltä, että sinä olet eksyksissä. Otto katsoi isoisäänsä suoraan silmiin ja totesi iloisesti: – Enhän minä voi olla eksyksissä. Minähän olen sinun kanssasi!

NN sinä saat kasteen yhteydessä itsellesi kastekynttilän. Voit polttaa sitä vaikka kastepäivänäsi, ja jos se meinaa loppua, voit sytyttää siitä itsellesi aina uuden kastekynttilän. Kastekynttilä muistuttaa sinua siitä, että et ole koskaan yksin ja pimeässä. Jeesus on aina sinun kanssasi, mihin tahansa kuljetkin.

Juuri tästä on kyse kasteessa ja pääsiäisessä meille kaikille. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Tyhjällä haudalla enkeli selitti naisille, että Jeesus menee heidän edeltään Galileaan. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jeesus on vapauttanut meidät kaikista menneisyytemme taakoista, hän kulkee rinnallamme tänään ja odottaa meitä siellä, minne ikinä kuljemmekin.

Pääsiäinen on hyvä päivä muistaa omaa kastettamme ja pohtia, millaiseen elämään kristittyinä se meitä haastaa.

Palmusunnuntai
Kunnian kuninkaan alennustie

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: »On kirjoitettu: ‘Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ‘Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?» Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: »Ikinä et enää tee hedelmää.» Siinä samassa viikunapuu kuivettui.

Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: »Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?» Jeesus vastasi: »Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ‘Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.» Mt. (21:12–22)

Pääsiäisjuhla on jo lähellä ja Jerusalemi vilkastuu entisestään. Kadut ja kujat kuhisevat kuin muurahaispesä juhlille tulleista ihmisistä. Kulkijan sieraimet täyttyvät monenlaisista tuoksuista. Korvissa kaikuvat roomalaisten sotilaiden huudot, kauppiaiden tarjoukset, lainopettajien kiivaat väittelyt tekstien sisällöstä ja lasten iloiset kiljahtelut leikin lomassa. Silloin tällöin korviin kantautui myös ovensuussa istuvien tai seisovien hiljainen supatus.

Kaupungin ulkopuolella syntyy spontaani kulkue, riemusaatto. Mies ratsastaa aasilla ja ihmiset levittävät hänen eteensä tielle vaatteita ja oksia. Väkijoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna , Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Tuossa sekalaisessa joukossa oli mukana sokeita ja rampoja, naisia sekä lapsia jotka juoksentelivat riemuissaan. Tuo joukko saapuu Jerusalemiin ja aiheuttaa jo entisestään kuhisevassa kaupungissa kuohuntaa. Roomalaiset sotilaat varmasti hermostuivat entisestään, sillä juutalaisten pääsiäisjuhla oli räjähdysherkkää aikaa.

– Hoosianna , Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Juutalaiset odottivat Messiasta. Messiasta, joka olisi poliittinen johtaja, sankari kaikilla mittareilla. Erityisesti sotasankari, joka johdattaisi joukkonsa voitosta voittoon ja ajaisi miehittäjän – roomalaiset – pois Israelista.

Jeesus ei kuitenkaan ratsasta kaupunkiin hevosella joukko sotilaita mukanaan. Ei, hän ratsastaa nuorella aasilla ja häntä seurasivat naiset ja lapset, sokeat, rammat ja sairaat. Aasi oli kuninkaallinen ratsu siinä missä hevonenkin. Mutta aasilla ja hevosella kuninkaallisena ratsuna oli erittäin oleellinen ero. Tämä ero tulee hyvin selvästi esiin juuri kuulemassamme Sakarjan kirjan profetiassa:

Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
…
Hän julistaa kansoille rauhaa, …

Sotaisa kuningas ratsastaa hevosella. Hevonen on korskea sotaratsu. Kuningas, joka on liikkeellä rauha mielessään, ratsastaa aasilla.

Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus meni temppeliin. Sen esipiha oli täynnä elämää. Se kuhisi, jos mahdollista vielä enemmän kuin kaupungin kapeat kujat. Siellä oli pyhiinvaeltajia, rahanvaihtajia, uhrieläinten myyjiä, käytiin kauppaa ja väiteltiin. Kaikki tämä oli täysin normaalia ja hyväksyttävää sen ajan juutalaisessa yhteisössä ja jumalanpalveluksessa. Temppelialueella myytiin uhrieläimiä, lampaita ja kyyhkysiä, joita uhraamaan tulleet juutalaiset ostivat. Rahanvaihtajia tarvittiin, jotta uhrieläimiä voitiin ostaa. Temppelissä Rooman valtakunnan raha ei käynyt maksuvälineenä, vaan piti käyttää temppelirahaa.

Kaiken tämän näkeminen saa Jeesuksessa aikaan primitiivireaktion! Jeesus ajaa myyjät ja ostajat ulos, tarttuu rahanvaihtajien pöytiin ja kyyhkystenmyyjien jakkaroihin. Kolikot ovat lennelleet ympäriinsä, hätääntyneet kyyhkyset ovat lisänneet yleistä sekasortoa. Tämä Jeesuksen primitiivireaktio ei kuitenkaan ole mikä tahansa primitiivinen reaktio, vaan messiaaninen teko. Vanhan tradition mukaan uusi kuningas tuli aina temppeliin ja puhdisti sen. Tänään uusi kuningas on ratsastanut aasilla Jerusalemiin ja tullut puhdistamaan temppelin. Jeesus ajaa uhrieläinten myyjät ja rahanvaihtajat ulos, sillä heitä ei enää tarvita. Jeesus on tullut kumoamaan vanhan liiton ja tekemään uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille.

Vanhan liiton aikaan sokeilta ja rammoilta oli vammansa vuoksi pääsy kielletty temppeliin. He eivät saaneet palvella Jumalaa. Tänään he rohkeasti seuraavat uutta kuningasta temppelin esipihaan ja Jeesus parantaa heidät, jotta he olisivat esteettömät palvelemaan Jumalaa.

Tänään temppelin esipihassa kirmailee myös iloisesti huutava lapsijoukko. Heillekään ei vanhan liiton aikana ollut sijaa temppelissä. Tänään he ovat siellä ja huutavat: »Hoosianna, Daavidin Poika!» Lapset tunnistivat Jeesuksen kuninkuuden. Lapsilla oli näkevät silmät. Suotta ei Jeesus itse ole sanonut: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estelkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.

Uuden liiton aika on alkanut. Kirkkojen ovet ovat avoinna meille, jotka olemme monella tavalla sairaita ja rikkinäisiä. Kaiken sen kanssa, mitä olen ja mitä kannan mukanani; koko elämäni rikkinäisyyden ja kipeyden, sen haavat, surun, vihan, pettymykset, katkeruuden, oman keskeneräisyyteni ja epäonnistumiseni, mutta myös ilon ja kiitoksen saan tuoda Kristuksen ristin juurelle. Juuri minulle – ja sinulle – Jeesus sanoo: »Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.»

Tänään, ja joka kerta messussa, me yhdymme palmusunnuntain kulkueeseen ja temppelin esipihalla huutaviin lapsiin, kun laulamme Pyhä hymnissä:
»Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa!»

Ja Jeesus vastaa meille:
»Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.»

Sen muistoksi, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Sen muistoksi kuinka paljon hän on meitä rakastanut. Sen muistoksi, että hän haluaa antaa meille uuden elämän, jos me vain haluamme sen ottaa vastaan.Tänäänkin me saamme maistaa ja katsoa kuinka Herra on hyvä.