»Tasoita Herralle tie sydämeesi!
Juhannuspäivä – Johannes Kastajan päivä
Tien raivaaja
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.» Toiset sanoivat: »Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.» He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: »Hänen nimensä on Johannes.» Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: »Mikähän tästä lapsesta tulee?» Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Lk 1 : 57 – 66)
Vanha hedelmätön nainen ja nuori neitsyt. Vanha epäuskoinen pappi ja nuori tyttö, joka uskoi. Kaksi enkelin ilmoitusta ja kaksi syntymää; ääni ja Sana. Vuoden pisin päivä ja vuoden pisin yö. Juhannus ja joulu. Johannes Kastaja ja Jeesus. Olemme uuden ja vanhan liiton taitekohdassa.
Luukas kertoo Sakariaasta ja Elisabetista, hurskaasta ja jumalaa pelkäävästä pariskunnasta, jotka molemmat olivat Aaronin pappissuvun jäseniä. Heidän osansa oli sama kuin niin monien muidenkin, joista olemme voineet lukea Vanhassa testamentissa; heillä ei ollut lasta. Aikanaan he olivat toivoneet ja rukoilleet, mutta vuosien saatossa he olivat jo hyväksyneet tämän tuskan ja oppineet elämään sen kanssa.
Sitten tuli päivä, jolloin Sakarialle lankesi arpa toimittaa suitsutusuhri Herran temppelissä. Kyse ei ollut mistään pikku jutusta. Sakarias saisi mennä siihen temppelin osaan, jossa itse Jumalan ajateltiin asuvan. Sakariaan täytyi pappina tuntea tapahtuma, josta kerrotaan 3. Mooseksen kirjassa. Kuinka Herran tuli poltti kaksi Aaronin poikaa, kun nämä menivät Herran eteen toimittamaan suitsutusuhria.
Sakarias varmasti valmistautui suitsutusuhrin toimittamiseen niin hyvin kuin vain taitoi. Mutta mikää ei kuitenkaan voinut valmistaa häntä siihen, mitä hän kohtasi ollessaan yksin temppelin sisällä ja kansan odottaessa ulkona. Herran enkeli ilmestyi Sakariaalle. Sakarias oli kauhuissaan. Enkeli Gabriel yritti rauhoittaa Sakariasta sanomalla: »Älä pelkää Sakarias.» Gabriel jatkaa kertomalla, että ilo täyttää Sakariaan, sillä Elisabet synnyttää hänelle pojan. Eikä mitä tahansa poikaa, vaan Herran edelläkävijän, joka valmistaa kansan Herran tuloa varten.
Sakarias oli niin kauhuissaan, että unohti mitä Jumala oli luvannut ja tehnyt Saaralle ja Hannalle. Sakarias ajatteli asiaa vain ihmisjärjellä unohtaen kokonaan, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Sakarias pyysi Gabrielilta jotain merkkiä varmistukseksi, että Elisabet todellakin synnyttää pojan. Voin kuvitella Gabrielin turhautumisen ja tuskastumisen: »Mistä näitä riittää? Näitä, jotka eivät kerralla usko, vaikka minä Gabriel, joka seison Jumalan edessä, kerron heille ilouutisen.»
Sakarias sai merkkinsä; hänestä tuli mykkä. Hän on juuri kuullut elämänsä merkittävimmän ja iloisimman uutisen, eikä hän voi puhua siitä! Kului yhdeksän pitkää kuukautta täynnä toivoa, odotusta ja hiljaisuutta. Noiden yhdeksän kuukauden aikana Sakarias näki vähä vähältä Jumalan antaman lupauksen toteutuvan, sillä Jumalalle ei mikää ole mahdotonta. Juuri näillä sanoilla: »Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että Elisabet, joka oli jo vanha ja jota pidettiin hedelmättömänä, oli jo kuudennella kuukaudella.
Aikanaan Elisabet synnytti pojan ja kahdeksantena päivänä sukulaiset ja ystävät kokoontuivat ympärileikkaamaan lasta. He tahtoivat antaa pojalle nimeksi Sakarias isänsä mukaan, mutta Elisabet sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.» Viittoen he kysyivät Sakariaalta lapsen nimeä, ja hän kirjoitti kaikkien hämmästykseksi tauluun: »Hänen nimensä on Johannes.» Noihin muutamaan sanaan – hänen nimensä on Johannes, joka tarkoittaa Jumala on armollinen – sisältyy paljon. Ne kertovat kuinka hiljaisuuden täyttämien kuukausien aikana Sakarias oli löytänyt uudelleen luottamuksensa Jumalaan, voittanut epäilyksensä ja epäuskonsa. Sakarias oli kirjaimellisesti nähnyt Jumalan armon kasvavan ja syntyvän tähän maailmaan. Lain aika oli ohi ja armon aika oli alkamassa.
Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin. Hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
– Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
syntien anteeksiantamisen.
Johannes itse sanoi olevansa ääni. »Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ›Tasoittakaa Herralle tie!›» Ja totisesti Johannes huusi. Hän julisti väkevästi, pelotta ja selvin sanoin: »Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy. … Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää kaadetaan ja heitetään tuleen.
Tämä on se sanoma, jonka niin helposti Johanneksen värikkäästä persoonasta muistan. Mutta mikä oikeastaan oli Johanneksen sanoman ydin?
Tiedätkö tarinan Jeesuksesta ja Pietarista golffaamassa? Oikeammin Jeesus golffasi ja Pietari oli mailapoikana. He tulivat reiälle, jolla oli vesieste. Jeesus mittaili katseellaan matkaa tiiauspaikalta vesiesteelle ja väylälle sen takana. Sitten hän asetti pallon tiihin ja sanoi Pietarille: Anna rautavitonen. Pietari katsoi Herraansa epäuskoisena ja vastasi: Herra, tuon vesiesteen ylittäminen ei voi millään onnistua rautavitosella. Jeesus katsoi Pietaria ja sanoi: Mailapoika on hyvä ja antaa nyt vain sen rautavitosen. Pietari ojensi rautavitosen mumisten itsekseen ja pyöritellen päätään.
Jeesus keskittyi, upea swingi, pallo lähti lentoon, ja plop se putosi keskelle vesiestettä. Pietari oli avaamassa suutaan, kun Jeesus nopeasti kääntyi Pietariin päin ja pyysi Pietaria hakemaan pallon. Pietari nieli sanansa ja käveli vesiesteelle hakemaan pallon. Vesiesteellä Pietari käveli tottuneesti veden päällä. Tällainen pieni ja auringossa kimalteleva vesieste oli lasten leikkiä verrattuna keskellä yötä raivopäänä myrskyävään Galileanjärveen. Pietari otti pallon ja palasi Jeesuksen luo. Jeesus kiitti ottaessaan pallon Pietarin ojennetusta kädestä ja asetti pallon uudelleen tiihin.
Sitten hän kääntyi Pietarin puoleen ja sanoi: Antaisitko rautavitosen? Pietari vastasi: Herra, johan se nähtiin, ettet selviä tuosta vesiesteestä rautavitosella. Ottaisit draiverin tai… Pietari ei ehtinyt sanoa enempää, kun Jeesuksen katse hiljensi hänet ja Jeesus sanoi: Minä pelaan ja sinä olet mailapoika, joten anna nyt vain se rautavitonen.
Jeesus keskittyi ja jälleen upea swingi, mutta plop, pallo putosi vesiesteeseen. Mitään sanomatta Pietari lähti hakemaan palloa. Palattuaan ja ennen pallon antamista Jeesukselle Pietari sanoi: Joko uskot, ettei tämä onnistu rautavitosella. Tämä oli viimeinen kerta, kun minä hain tämän pallon vesiesteestä, jos et ota käyttöön draiveria tai jotain muuta puumailaa.
Jeesus otti pallon ja asetti sen tiihin ja sanoi Pietarille: Antaisitko rautavitosen. Pietari vastasi: Kai kuulit, etten enää hae tuota palloa vesiesteestä, jos vielä yrität rautavitoselle. Jo se on nähty, ettei se onnistu. Jeesus vastasi: Anna nyt vain se rautavitonen, kyllä tämä onnistuu. Minä olen nähnyt kuinka Tiger Woods teki tällä reiällä hole-in-one’in rautavitosella, joten kyllä minä nyt tuosta vesiesteestä selviän rautavitosella.
Jeesus keskittyi ja löi. Mailan osuessa palloon kuului komea paukahdus ja pallo lähti sähäkästi lentoon… Plop, se tipahti vesiesteeseen. Pietari sanoi: Minä en sitten hae tuota palloa. Jeesus sanoi: Ei se haittaa, minä voin hakea sen itsekkin. Jeesus käveli vesiesteelle ja juuri, kun hän seisoi keskellä vesiestettä ja kuivaili palloaan paikalle tuli toinen seurue.
He katsoivat epäuskoisina vuoroin Jeesusta, joka seisoi keskellä vesiestettä ja kuivaili palloaan, ja vuoroin Pietaria, joka puolestaan hieman hämmästyneenä tutkaili yllättäen paikalle tulleita golffaajia. Lopulta yksi heistä kysyi Pietarilta: Kuka tuo oikein luulee olevansa, joku Jeesus vai? Pietari huokaisi syvään ja vastasi: Ei kun Tiger Woods.
Mikä oli Johanneksen sanoman ydin? Tasoittakaa Herralle tie! Tasoita Herralle tie! Minut on kastettu, Jumala on kutsunut minut nimeltä omakseen. Minä olen, ja sinä olet hänen rakas lapsensa, johon hän laittaa kaiken toivonsa.
Minun on tasoitettava Herralle tie omaan sydämeeni. Raivattava kukkulat, täytettävä laaksot. Raivattava oma vanhurskaus, moralismi ja kaikki se, mikä estää minua elämästä Jumalan lapsena, armon ja rakkauden alla.
Lakia en pysty koskaan itse täyttämään, siksi Jeesus tuli, syntyi ihmiseksi – ei pelaamaan golffia – vaan pelastaakseen minut. Vapauttamaan minut olemaan sitä, mitä olen. Minun ei tarvitse olla enempää kuin olen; ei Tiger Woods, ei Kimi Räikkönen, ei Magic Johnson tai Raipe Helminen. Jumala tahtoo, että minä olen minä, Tiina. Jumala tahtoo, että sinä olet sinä.
Minä olen Jumalan lapsi, kun tunnustan tarvitsevani häntä ja hänen armoaan. Jumala panee kaiken toivonsa minuun, siihen, että minussa on kaipaus tulla ehtoollispöytään maistamaan ja katsomaan kuinka hän on hyvä. Jumala panee toivonsa siihen, että annan hänen armonsa ja rakkautensa avata silmäni ja sydämeni auttamaan yhdessä hänen kanssaan kaikkia hänen luotujaan.
