6. sunnuntai pääsiäisestä
Pyhän Hengen odotus

Jeesus sanoi:

»Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.

Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.» (Jh. 15:26–16:4)

Tämän päivän evankeliumiteksti vei meidät takaisin pääsiäisaterialle, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ristiinnaulitsemistaan edeltävänä iltana. Tuona iltana Jeesus piti opetuslapsilleen pitkän jäähyväispuheen, josta juuri kuulimme muutaman jakeen. Noissa jakeissa Jeesus lupaa kaksi asiaa. Ensiksi hän lupaa puolustajan. Jeesus itse lähettää puolustajan Isän luota ja tämä puolustaja, joka on Totuuden Henki, todistaa Jeesuksesta. Tähän ensimmäiseen lupaukseen liittyy myös toteamus: »Myös te olette minun todistajiani.»

Myös me olemme Kristuksen todistajia. Torstaina oli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Neljäkymmentä päivää ylösnoussut Jeesus kulki maanpäällä ilmestyen useamman kerran opetuslapsilleen ja monille muille heidän aikalaisilleen, mutta sitten oli aika. Aika, jonka me ilmaisemme uskontunnustuksessa sanoen »…astui ylös taivaisiin…» Tästä tapahtumasta apostoli Luukas kertoo meille apostolien teon ensimmäisessä luvussa näin:

»Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: »Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.»

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: »Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?» Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.»

Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.»

Kristuksen takaisin tulemisen odottaminen ja sen rukoileminen on yksi jokaisen kristityn perustehtävistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tulisi seisoa katselemassa taivaalle odottaen Jeesuksen paluuta samalla tavalla kuin hän meni taivaaseen. Vielä vähemmän se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi murehtia, milloin se kaikki tapahtuu. Ei meidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.

Meidän ei kuulu tietää, vaikka me niin kovasti haluaisimme teitää. Läpi koko kristillisen historian on aina ollut niitä, jotka ovat ennustaneet maailman lopun tulevan tiettynä päivänä. Monta maailmanloppua on jo jäänyt “tulematta”. Myös elokuvateollisuus on tarttunut tähän teemaan. Melkein joka vuosi tulee joku maailmanlopun elokuva. Viime vuoden lopulla ilmestyi elokuva nimeltä 2012. Se kertoo maailmanlopusta, joka tulee 21.12.2012. Päivä ei ole tuulesta temmattu, vaan siitä on keskusteltu laajasti jo vuosia eri foorumeilla. Se perustuu Maya intiaanien kalenteriin. Kalenteri ei suinkaan väitä, että 21.12.2012 tulee maailmanloppu, silloin alkaa kuudes maailmanaika. Tämän uuden ajan alkamisen jotkut ovat halunneet tulkita maailmanlopun tulemisena.

Koska kuulemme myös yhä useammin uutisia suurista luonnonkatastrofeista, monet kristityt ovat vakuutteneita siitä, että ilmesyskirjan kuvaamat lopun ajat ovat alkamassa. Suuria luonnonkatastrofeja ei kuitenkaan ole keskimääräistä enempää, me vain kuulemme niistä entistä nopeammin ja entistä useammin.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut muutamia sähköposteja, joiden liitteenä on ollut profetioita, jotka kertovat lopunaikojen alkaneen. Näissä profetioissa kirjoitetaan myös siitä toisesta asiasta, jonka Jeesus lupaa: »Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.» Profetioissa kerrotaan kauheuksista, joita on tulossa ja samalla rohkaistaan kaikkia kristittyjä olemaan vahvoja uskossaan. Sekin liittyy tämän päivän tekstiimme sanoohan Jeesus: »Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.»

En minä tarvitse maailmanloppua ja sen hirveyksiä tarvitakseni rohkaisua siihen, ettei uskoni koetuksissa sortuisi. Vihollinen, Paholainen, Saatana, mitä nimeä tahdomme vastustajasta käyttääkin, ei jätä rauhaan. Hän hyökkää kaikkina aikoina niiden kimppuun, jotka tunnustautuvat Kristuksen omiksi. Niiden kimppuun, jotka kasteessa ovat saaneet pyhän ristinmerkin otsaansa ja rintaansa todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on heidät lunastanut ja kutsunut opetuslapsikseen.

Kun siis kuulen joka puolelta erilaisia viittauksia siihen, että lopun ajat ovat alkaneet, maailmanloppu on tulossa, miten minun pitäisi niihin suhtautua? Pitäisikö minun huolestua? Tehdä jotain? Mutta mitä?

Minusta minun ei tarvitse suhtautua niihin mitenkään. Niin, ei mitenkään! Voin antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Osa niistä, esimerkiksi elokuvat, ovat puhdasta viihdettä ja voin suhtautua niihin viihteenä. Ne voivat herättää myös ajatuksia, mutta niihin ei tarvitse suhtautua mitenkään erityisesti. Sanon tämän kahdesta syystä.

Ensiksi: minun ei kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, enkä minä edes halua niitä tietää. Mitä elämästä tulisi, jos tietäisin, milloin maailmanloppu tulee? Tai tietäisin milloin itse kuolen, jos oma maanpäällinen loppuni tulee ennen maailmanloppua? Eikö elämä silloin olisi vähän sama kuin hammaslääkärin odotushuoneessa istumista?

Toiseksi: elämä on tässä ja nyt. Minun ei pidä murehtia huomisesta, vaan elää kristittynä tänään, aina tänään, ajattelematta mitä huomenna tapahtuu. Tänään Pyhä Henki vahvistaa minua uskossa. Tänään Pyhä Henki antaa voiman tämän päivän taisteluihin. Jeesus ei luvannut puolustajaa, jotta voisin seisoskella taivaalle katsomassa ja odottamassa. Puolustaja luvataan siksi, että minä Pyhän Hengen rohkaisemana osaisin elää tätä päivää, todistaa Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen pelastusteosta meitä kohtaan. Tänään minun pitää elää todeksi kristillisyyttäni niin, ettei ole mitään väliä tuleeko mailmanloppu tänään vai sadan vuoden päästä. Tämä on paljon enemmän kuin mihin itse pystyn. Onneksi on Jumala, onneksi on Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä!

Perheen sunnuntai
Perhe, Jumalan luomislahja

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: “Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. (Mk. 10:13–16)

Kaste, mitä se on? Tämän hyvin katekismusmaisen kysymyksen esitin leirin päätteeksi loppukokeessa rippikoululaisille. Heillä oli enää tämä yksi este ylitettävänä ennen konfirmaatiota.

Kaste, mitä se on? Yksi pojista aloitti vastauksena kirjoittamalla: »Kun ihminen syntyy, ihminen syntyy kuolemaan. Kun ihminen kastetaan, ihminen syntyy elämään.» Tämän jälkeen hän jatkoi selittämällä laajasti kastetta ja sen merkitystä, minä olin kuitenkin lukenut jo tarpeeksi. Hän oli opettanut minulle paljon. Hän osasi niin ytimekkäästi ilmaista sen oleellisimman kasteesta ja tavalla, jota hän ei ollut voinut lukea mistään eikä ainakaan ollut kuullut minulta!

Kaste: syntyä elämään, iankaikkiseen elämään. Tänään me saamme olla todistajina Erikin ja Olivian kasteissa. Erik ja Olivia ovat molemmat suuria lahjoja vanhemmilleen. He ovat lahjoja, mutta tänään he saavat suuren lahjan. Heistä tulee Kristuksen opetuslapsia, taivaan kansalaisia ja iankaikkisen elämän perillisiä.

Erikin ja Olivian vanhemmat antavat meille hienon lahjan tuodessaan lapsensa kasteelle meidän keskuuteemme. He antavat meille aiheen muistella omaa kastettamme.

Tiedätkö milloin sinut kastettiin? Millaisia muistoja sinulla on omasta kastetilaisuudestasi? Useimmat meistä ovat tainneet oman kasteensa hetkellä olla niin pieniä, ettei meillä voi olla mitään muistoja siitä hetkestä. Mutta ehkä olemme nähneet kuvia. Ehkä vanhempamme, isovanhempamme, tädit ja sedät ovat kertoneet meille tuosta päivästä. Ehkä oma lapsemme kastettiin samassa kastepuvussa.

Jos juhlit syntymäpäivääsi, miksi et juhlisi kastepäivääsi? Se on myös syntymäpäivä. Sinä päivänä sinut kutsuttiin Jeesuksen opetuslapseksi. Sinä päivänä sinut merkittiin pyhällä ristinmerkillä, jotta vapautuisit synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Sinä päivänä tulit iankaikkisen elämän perilliseksi.

Suomenkielessä käytetään kahta eri sanaa kasteesta. Voit saada kutsun kastejuhlaan tai ristiäisiin. Kastejuhla on tietysti koko kaste, mutta ristiäiset viittaavat vain yhteen osaan kastetta. Siihen, että kastettava merkitään pyhällä ristinmerkillä.

Pienen hetken kuluttua minä merkitsen Erikin ja Olivian pyhällä ristinmerkillä otsaan ja rintaan todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on heidät lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Ja rukous jatkuu: »Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle. Kasteessa jokainen meistä on merkitty pyhällä ristinmerkillä.

Käytätkö ristinmerkkiä siunataksesi itsesi? Sinä voit ja saat käyttää sitä, jos se tuntuu hyvältä ja oikealta. Kun minä olin nuori, Suomen ev.lut. kirkossa kukaan ei tehnyt ristinmerkkiä itselleen. Papitkin käyttivät sitä hyvin säästeliäästi liturgiassa. Ainoastaan kaste oli hetki, jolloin jokainen pappi varmasti käytti ristinmerkkiä ristiessään kastettavan. Vaikka kaste on ainutkertainen ristinmerkin käyttäminen ei ole rajoitettu vain tuohon yhteen ainoaan kertaan. Ja ennen kaikkea ristinmerkin tekemistä ei ole rajoitettu papeille yksinoikeudella!

Miksi emme ole käyttäneet pyhää ristinmerkkiä siunataksemme itseämme tai toisiamme? Jäljet johtavat katekismuksen käännökseen. Jossain vaiheessa lähihistoriaamme lause »…siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä…» Lutherin Vähä katekismuksesta käännettiin suomeksi »…risti kätesi…» Vähä katekismuksessaan Luther ohjeistaa meitä: »Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: …» ja »Illalla maata mennessäsi siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: …» Kuitenkin minä lapsena luin katekismuksesta »Noustessasi aamulla vuoteesta risti kätesi ja lausu: …» Ja niin minä ja monet muut olemme kiltisti tehneet. Olemme ristineet kätemme sen sijaan että olisimme siunanneet itsemme pyhällä ristinmerkillä.

Ennen tämän tahallisen tai tahattoman käännösvirheen ilmestymistä katekismukseen luterilaiset Suomessa opetettiin ja he käyttivät pyhää ristinmerkkiä siunatakseen itsensä ja rukoillakseen. Ristinmerkki muistuttaa meitä Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Kuolemasta, jonka Kristus voitti, jotta meillä olisi elämä, yltäkylläinen elämä. Ristinmerkki muistuttaa meitä siitä, että Jumala on Poikansa tähden vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Ristinmerkki rohkaisee meitä elämään kristittyinä tämän maailman keskellä. Lupauksensa mukaan Jeesus Kristus on meidän kanssamme »kaikki päivät maailman loppuun asti.»

Rohkaisen meitä jokaista käyttämään pyhää ristinmerkkiä rukouksena ja siunauksena. On monia tapoja tehdä ristinmerkki. Voit tehdä sen isosti tai hyvin huomaamattomasti, ei ole väliä kosketatko vasenta vai oikeaa olkapäätäsi ensin. Voit tehdä vain pienen ristinmerkin peukalollasi otsaasis tai sydämesi päällä. Tärkeää ei ole miten ristinmerkin teet, löydä se tapa, joka sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Tärkeää on miksi teet ristinmerkin. Tärkeää on sinun rukouksesi, sinun halusi tulla siunatuksi.

Rohkaisen kaikkia vanhempia, kummeja ja isovanhempia siunaaman lapsia laittamalla kätensä heidän päälleen ja tekemällä esimerkiksi heidän otsaansa ristinmerkin. Se on teidän tehtävänne ja teidän oikeutenne. Seuratkaa Jeesuksen esimerkkiä, älkää pelätkö siunata lapsia.

Saarna on pidetty englanniksi ja myöhemmin kirjoitettu suomeksi muistinvaraisesti.

4. sunnuntai pääsiäisestä
Taivaan kansalaisena maailmassa

Jeesus sanoi:

»Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.» (Jh. 16:5–15)

Kaste: syntyä elämään, iankaikkiseen elämään. Tänään me saamme olla todistajina Emman kasteessa. Emma on suuri lahja vanhemmilleen. Emma sinä olet lahja taivaasta vanhemmillesi ja sinä olet suuri ihme. Sinä olet myös onnen tyttö, sillä sinun isäsi ja äitisi rakastavat sinua ja tänään sinusta tulee myös Taivaan Isän rakas lapsi.

Emman vanhemmat antavat meille hienon lahjan tuodessaan Emman kasteelle meidän keskuuteemme. He antavat meille aiheen muistella omaa kastettamme.

Tiedätkö milloin sinut kastettiin? Millaisia muistoja sinulla on omasta kastetilaisuudestasi? Useimmat meistä ovat tainneet oman kasteensa hetkellä olla niin pieniä, ettei meillä voi olla mitään muistoja siitä hetkestä. Mutta ehkä olemme nähneet kuvia. Ehkä vanhempamme, isovanhempamme, tädit ja sedät ovat kertoneet meille tuosta päivästä. Ehkä oma lapsemme kastettiin samassa kastepuvussa.

Jos juhlit syntymäpäivääsi, miksi et juhlisi kastepäivääsi? Se on myös syntymäpäivä. Sinä päivänä sinut kutsuttiin Jeesuksen opetuslapseksi. Sinä päivänä sinut merkittiin pyhällä ristinmerkillä, jotta vapautuisit synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Sinä päivänä tulit iankaikkisen elämän perilliseksi.

Suomenkielessä käytetään kahta eri sanaa kasteesta. Voit saada kutsun kastejuhlaan tai ristiäisiin. Kastejuhla on tietysti koko kaste, mutta ristiäiset viittaavat vain yhteen osaan kastetta. Siihen, että kastettava merkitään pyhällä ristinmerkillä.

Pienen hetken kuluttua minä merkitsen Emman pyhällä ristinmerkillä otsaan ja rintaan todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on hänet lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Ja rukous jatkuu: »Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle. Kasteessa jokainen meistä on merkitty pyhällä ristinmerkillä.

Käytätkö ristinmerkkiä siunataksesi itsesi? Sinä voit ja saat käyttää sitä, jos se tuntuu hyvältä ja oikealta. Kun minä olin nuori, Suomen ev.lut. kirkossa kukaan ei tehnyt ristinmerkkiä itselleen. Papitkin käyttivät sitä hyvin säästeliäästi liturgiassa. Ainoastaan kaste oli hetki, jolloin jokainen pappi varmasti käytti ristinmerkkiä ristiessään kastettavan. Vaikka kaste on ainutkertainen ristinmerkin käyttäminen ei ole rajoitettu vain tuohon yhteen ainoaan kertaan. Ja ennen kaikkea ristinmerkin tekemistä ei ole rajoitettu papeille yksinoikeudella!

Miksi emme ole käyttäneet pyhää ristinmerkkiä siunataksemme itseämme tai toisiamme? Jäljet johtavat katekismuksen käännökseen. Jossain vaiheessa lähihistoriaamme lause »…siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä…» Lutherin Vähä katekismuksesta käännettiin suomeksi »…risti kätesi…» Vähä katekismuksessaan Luther ohjeistaa meitä: »Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: …» ja »Illalla maata mennessäsi siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: …» Kuitenkin minä lapsena luin katekismuksesta »Noustessasi aamulla vuoteesta risti kätesi ja lausu: …» Ja niin minä ja monet muut olemme kiltisti tehneet. Olemme ristineet kätemme sen sijaan että olisimme siunanneet itsemme pyhällä ristinmerkillä.

Ennen tämän tahallisen tai tahattoman käännösvirheen ilmestymistä katekismukseen luterilaiset Suomessa opetettiin ja he käyttivät pyhää ristinmerkkiä siunatakseen itsensä ja rukoillakseen. Ristinmerkki muistuttaa meitä Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Kuolemasta, jonka Kristus voitti, jotta meillä olisi elämä, yltäkylläinen elämä. Ristinmerkki muistuttaa meitä siitä, että Jumala on Poikansa tähden vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Ristinmerkki muistuttaa meitä siitä kenelle me kuulumme ja on uskontunnustus.

Ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen, ettei hän jättäisi heitä orvoiksi. Hän itse menee pois, mutta hän lähettää Puolustajan.

Kreikaksi puolustaja on ”parakletos”, jonka voisi kääntää myös ”rinnalle kutsuttu”. Puolustaja kulkee rinnallamme, koska Jeesus on hänet lähettänyt, mutta myös, koska minä olen hänet kutsunut. Juuri sitä sana ”parkletos” tarkoittaa. Joku, jonka minä olen kutsunut kulkemaan kanssani ja auttamaan, ohjaamaan, kun teen päätöksiä. Mikä merkitys sillä on minulle, että Pyhä Henki on minun Puolustajani, minun neuvonantajani?

Kasteessa jokainen meistä on saanut tämän Puolustajan, neuvonantajan rinnalla kulkijaksi. Hänen puoleensa voin aina kääntyä. Ei ole mitään niin vähäpätöistä tai mitään niin suurta, etten voisi kääntyä Pyhän Hengen puoleen. Lopulta kuitenkin minä itse teen ratkaisun keneltä pyydän apua ja kenen neuvoja kuuntelen.

Jumala, Pyhä Henki voi tulla luokseni myös toisissa ihmisissä. Jumala tietää, mitä tarvitsen ja kenen kanssa minun olisi hyvä puhua. Hän lähettää oikeat ihmiset oikeaan aikaan näyttämään suuntaa.

Se, että Pyhä Henki on neuvonantajani merkitsee sitä, että voin rohkeasti elää sitä elämää, jota varten minut on luotu; yltäkylläistä elämää.

Saarna on pidetty englanniksi ja myöhemmin kirjoitettu suomeksi muistinvaraisesti.

2. sunnuntai pääsiäisestä
Hyvä paimen

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.»

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.» (Jh. 21:15–19)

Pääsiäisaamuna Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle ja saman päivän iltana opetuslapsilleen, paitsi Tuomaalle, joka ei ollut läsnä lukittujen ovien takana. Viikkoa myöhemmin, viime sunnuntaina, Jeesus ilmestyi uudestaan opetuslapsilleen ja tällä kertaa myös Tuomas oli läsnä. Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä.

Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset olivat olleet neuvottomia ja hukassa. Vain kolmeviikkoa sitten he olivat saapuneet Herransa ja opettajansa perässä riemusaatossa Jerusalemiin, mutta pian sen jälkeen kaikki oli alkanut mennä pieleen, pahasti pieleen. Tuli kiirastortai-ilta, yö Getsemanessa, opetuslasten pakeneminen, Pietarin kieltäminen ja lopulta ristiinnaulitseminen.

Heidän elämästään oli kadonnut suunta ja tarkoitus. Jeesuksen kanssa heillä oli ollut selvä suunta. He kuuntelivat opetuksia, kyselivät ja olivat aina matkalla jonnekin. Välillä tekemistä oli niin paljon etteivät ehtineet edes syödä Jeesuksen kuoleman jälkeen he eivät olleet osanneet tehdä muuta kuin palata vanhaan elämäänsä.

Mutta miksi ihmeessä he olivat palanneet menneeseen? Jo ensimmäisen kerran ilmestyessään pääsiäispäivän iltana lukittujen ovien takana Jeesus oli sanonut heille: »Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät. Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi hänelle ne ovat anteeksi annetut.» Jeesus oli antanut heille selkeän tehtävän mennä ja julistaa hyvää sanomaa ja antaa syntejä anteeksi. Mutta mitä tekivät opetuslapset – kalastivat! Ylösnousseen Jeesuksen on täytynyt ajatella, että asialle on tehtävä jotain. Hänen opetuslapsensa kalastivat, vaikka hän oli lähettänyt heidät tekemään jotain aivan muuta.

Opetuslapset olivat kalastaneet koko yön saamatta mitään. Aamulla Jeesus ilmestyi rannalle ja hänen läsnäolonsa muutti koko tilanteen. Tilanteesta joka oli ollut masentava, jossa tuntui oma riittämättömyys päättyi valtavaan yltäkylläisyyteen ja siunaukseen, josta kaikki tulivat osallisiksi. Jeesus kutsui opetuslapset syömään kanssaan ja kun he olivat syöneet Jeesus kohdisti huomionsa Pietariin.

Pietari oli kolmesti kieltänyt Jeesuksen. Nyt Jeesus kysyi Pietarilta ei kerran, eikä kahdesti vaan kolme kertaa: »Rakastatko minua?» Mutta joka kerta kysymys oli hiukan erilainen.

Ensiksi Jeesus kysyi Pietarilta: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» Pietarin rakkautta verrataan muiden rakkauteen. Me muistamme hyvin kuinka ennen ristiinnaulitsemista Pietari uhmakkaasti sanoi: »Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu. Minä annan vaikka henkeni puolestasi.» Vähänpä Pietari tiesi.

Kreikan kielessä on useita eri sanoja, jotka me käännämme sanalla rakastaa. Jeesus kysyi Pietarilta: »Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» ja Pietari vastasi: »Rakastan Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Pietari ja Jeesus käyttävät eri sanaa puhuessaan rakkaudesta. Kyse on toki rakkaudesta, mutta Jeesus puhuu varauksettomasta rakkaudesta Pietarin ollessa hiukan pidättyvämpi.

Toisen kerran Jeesus kysyi: Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» Pietari vastasi jälleen: »Rakastan Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.», mutta jälleen Pietari käytti eri sanaa kuin Jeesus. Jeesus kysyi Pietarilta rakastiko tämä häntä niin kuin Jumala rakastaa, täydellisesti ja varauksettomasti. Mutta kieltämisensä jälkeen Pietari ei enää kyennyt vannomaan varauksetonta rakkauttaan, kuten oli tehnyt vielä ennen pääsiäistä. Pietari oli nähnyt rakkautensa rajat.

Kolmannen kerran Jeesus kysyi Pietarilta: »Simon, Johanneksen Poika, olenko minä sinulle rakas?» Tällä kertaa Jeesus käyttää sitä sanaa rakkaudesta, jolla Pietari on hänelle vastannut kahteen edelliseen kysymykseen. Pietari, syvästi satutettuna, vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.»

Pietarilla ei ollut mitään näyttöä, ei mitään milla todistaa rakkautensa Jeesukseen. Hän saattoi vain nojata Jeesuksen kaikkitietävyyteen. »Herra sinä tiedät kaiken.» Kuinka lohdullista tämä on myös minulle. Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden, haluni rakastaa kaikista epäonnistumisistani ja kompuroinneistani huolimatta.

Rohkaiseevaa on myös kuinka Jeesus ei odota Pietarin kiipeävän omalle tasolleen, vaan hän tulee Pietarin tasolle. Ensimmäisessä kysymyksessään Jeesus kysyy varauksetonta rakkautta, jonka tulisi olla vielä varauksettomampaa ja suurempaa kuin toisten, toisessa kysymyksessä kysytään edelleen varauksetonta rakkautta, mutta Pietaria kykyä rakastaa ei enää verrata toisten rakkauteen. Lopulta kolmannessa kysymyksessä Jeesus ei enää kysy »Rakastatko minua?», vaan »Olenko sinulle rakas?». Jeesus tulee kysymyksellään sille tasolle, millä Pietari kykenee vastaamaan »Sinä olet minulle rakas.»

Jeesus voi tulla Pietarin tasolle vain, koska Pietari itse tunnistaa ja tunnustaa, millä tasolla hän voi rakastaa. Varmuus ja ylpeys ovat karisseet. Jo vastatessaan Jeesuksen ensimmäiseen kysymykseen Pietari ilmaisee oman riittämättömyyden tunteensa ja sen, että tietää ettei ole parempi kuin muut. Vaikka Jeesuksen kysymys houkuttelee vertaamaan itseään muihin, vakuuttamaan, että olen parempi kuin toiset Pietari ei sitä tee.

Jeesus myös riskeeraa itsensä kysymyksellään. Minä kyllä voin sanoa toiselle, »Rakasta sinua.», mutta kovin äkkiseltään en menisi kysymään, »Rakastatko minua?» Siihen sisältyy suuri riski tulla torjutuksi, tulla hylätyksi.

Pietariin on helppo samaistua. Hän on täydellinen esimerkki siitä, mitä Jumala voi tehdä, vaikka ihminen olisi kuinka rikkinäinen, jos vain takertuu Kristuksen rakkauteen. Sitä, joka on kaatunut, Jumala ei polje maahan vaan nostaa pystyyn ja he tulevat tietämään Jumalan armon. Mekin tiedämme, että tämän kohtaamisen jälkeen Pietarin rakkaus Kristukseen sai aivan uudet mittasuhteet ja hänestä kuoriutui se julistaja, joksi Jeesus oli hänet kutsunut ja lähettänyt. Hän vei hyvää sanomaa eteenpäin, antoi syntejä anteeksi ja paransi sairaita ja lopulta hän seurasi Kristusta aina kuolemaan asti juuri niinkuin oli nuorempana niin varmana sanonut: »Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan ja kuolemaankin.»

Jumala ei etsi poikkeuksellisia ihmisiä, vaan tavallisia ihmisiä; sinua ja minua. Jumalan suunnitelmassa on minun kokoiseni paikka, jonka vain minä voin täyttää. Jumala ei huolehdi siitä kuinka paljon voin tehdä hänelle, vaan siitä kuinka paljon hän voi tehdä minun kauttani. Jumalalla ei ole tässä maailmassa muita käsiä, ei muita sydämiä kuin meidän kätemme ja sydämemme. Mennään ja tehdään se, mitä Jumala pyytää: »Seuraa minua.»

Tämä saarna on poikkeuksellisesti 2. vuosikerran tekstiin, koska saarnasin muutaman tunnin välein kahdessa messussa ja tämä oli toisen seurakunnan teksti tälle pyhälle.

Marian ilmestyspäivä
Herran pavelijatar

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!» Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» Silloin Maria sanoi: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Lk. 1:26-38)

Tämän sunnuntain Vanhan testamentin teksti ja evankeliumi piirtävät eteemme kaksi näytöstä, jotka ovat ajallisesti kaukana toisistaan. Tapahtumien välillä on reilu 700 vuotta, mutta niissä on myös yhteisiä piirteitä.

Ensimmäisessä näytöksessä ovat Juudan kuningas Ahas ja profeetta Jesaja. Profeetta Jesaja oli juuri kuullut Herran äänen sanovan: »Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?» ja hän vastasi: »Tässä olen, lähetä minut!» Kuningas Ahas mainitaan Jeesuksen sukuluettelossa: »Ussialle [syntyi] Jotam, Jotamille Ahas, Ahasille Hiskia.» Ahas on siis kuningas Daavidin sukua, nuori ja komea kuningas. Hänestä tuli kuningas isänsä Jotamin jälkeen vain 20-vuotiaana. Ahasin tilanne ei ollut helppo, sillä välittömästi hänen valtaantulonsa jälkeen Syyrian ja Israelin kuninkaat lähtivät sotaretkelle kohti Jerusalemia. Tilanne oli pelottava ja profeetta Jesaja kuvaa sitä näin: »Kun Daavidin valtakunnassa saatiin kuulla, että syyrialaiset ovat leiriytyneet Efraimin alueelle, vavahti jokainen sydän, niin kuninkaan kuin kansankin, niinkuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.»

Jumala ei kuitenkaan halunnut jättää Ahasia yksin, vaan lähetti Jesajan viemään sanaa Ahasille: »Pysy rauhallisena, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa säiky noita kahta. … Heidän suunnitelmansa ei onnistu.»

Vielä Jumala antaa Ahasille varsin poikkeuksellisen lupauksen: »Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.» Mutta Ahas vastasi: »En pyydä. En pane Herraa koetukselle.» Äkkiseltään tämä kuulostaa hyvätä vastaukselta. Eihän siitä ole montaa viikkoa, kun kuulimme kuinka Jeesus autiomaassa vastasi Saatanalle, joka koitti saada hänet lankeamaan: »On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’»

Mutta nyt ei ollutkaan kyse siitä, että Saatana olisi ollut Ahasia kiusaamassa ja johdattamassa harhaan. Nyt Jumala puhui Ahasille ja sanoi pyydä, niin sinä saat apuni. Pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta, pyydä ja tiedä, että minä olen sinun rinnallasi. Mutta Ahas torjuu Jumalan avun: »En pyydä.» Johtuuko tämä vastaus siitä, että Ahas ei ymmärrä Jumalan puhuvan hänelle vai siitä, että Ahas on liian ylpeä ja uskoo selviävänsä omin avuin?

Toisessa näytöksessä ovat Maria ja enkeli Gabriel. Kuusi kuukautta aiemmin sama Gabriel oli vieraillut Sakariaan luona. Sen vierailun jälkeen tiedämme, että enkeli Gabriel ei ole vain kuka tahansa, vaan yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Maria oli nuori tyttö, vasta ehkä 15-vuotias. Hän tuli pienestä kylästä ja tavallisesta perheestä. Hänen vanhempansa Joakim ja Anna olivat jo kihlanneet hänet Joosefille, häihin valmistauduttiin ja niitä valmisteltiin. Joosef rakensi taloa tulevalle perheelle ja Maria kutoi kankaita, liinavaatteita ja vaatteita tulevaan kotiin.

Enkeli tuli sisään Marian luokse ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!» Ja enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria ei voi mitenkään ymmärtää, mistä enkeli puhuu ja hämmästelee: »Miten se on mahdollista?» Enkeli vastaa Marialle: »Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!» »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.»

Maria oli rohkea ja itsenäinen. Tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa avioliiton ulkopuolella rakaaksi tullutta naista uhkasi kuolemantuomio kivittämällä. Mutta Maria ei pohtinut sitä. Jumala kutsui tehtävään ja Maria vastasi epäröimättä »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Maria ei käynyt kyselemässä lupaa vanhemmiltaan tai tulevalta puolisoltaan. Hän ei pohtinut asiaa järjellä, vaan tarttui enkelin sanomaan uskolla ja luottamuksella. Luther on sanonut, että vain Marian usko on suurempi ihme kuin se, että neitsyt synnyttää.

Ahas torjui Jumalan hänelle tarjoaman avun ja etsi apua kuninkuudestaan, rikkaudestaan, omista kyvyistään ja Assyrian kuninkaasta. Vaikka sotaretkelle lähteneet kuninkaat eivät sillä kertaa Jerusalemia kyenneetkään valloittamaan ei Ahasin elämästä tullut helppoa. Ahas osti itselleen Assyrian kuninkaan avun ryöstämällä Herran temppelin ja kuningashuoneen aarrekammion kalleudet. Hän ajautui palvomaan epäjumalia ja lopulta kaikki johti siihen, että Ahas uhrasi oman poikansa Moolokille.

Maria ei yrittänyt selvitä omin avuin. Hän luotti Jumalan hänelle antamaan lupaukseen ja tarttui siihen uskolla, joka tuli siunaukseksi meille kaikille. Uusi elämä sai alkunsa Mariassa. Maria sai iloita lapsesta, mutta kyllä hän sai kulkea myös monen kärsimyksen läpi lapsensa rinnalla. Lopulta tie johti hänet Golgatan ristin juurelle, mutta sielläkin Maria tarttui Jumalan antamaan lupaukseen. Lupaukseen, jonka profeetta Jesaja julisti jo Ahasille: »Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.» Immanuel tarkoittaa Jumala on meidän kanssamme.

Jumala on meidän kanssamme, meidän ei tarvitse selvitä Jumalan antamista tehtävistä omin avuin. Marian esimerkistä voin oppia rohkeutta, uskoa ja luottamusta. Jos Jumala kutsuu tehtävään, kyllä hän pitää huolta kutsutusta ja antaa sen mitä tarvitsen selviytyäkseni tehtävästä. Minut on kutsuttu tämän seurakunnan palvelukseen, mutta en vain minä ole kutsuttu. Jokainen teistä, joka istuu tänään siellä kirkonpenkissä ja jokainen, joka jäi kotiin, on kutsuttu hoitamaan tehtävää Jumalan valtakunnan työssä. Eivät vain papit, kanttorit, diakonit ja muut seurakuntien työntekijät ole Jumalan töissä. Jumalan töissä ollaan omassa ammatissa, kotona, koulussa, harrastuksissa, vapaaehtoistehtävissä; kaikkialla missä voimme palvella toista ihmistä ja edistää yhteistä hyvää ja teemme sen Jumalan kunniaksi.

Lähde siis kiitollisena ja iloisin mielin täyttämään paikkaasi Jumalan suunnitelmassa oli se sitten kirjastonhoitajana, kotiäitinä, liikennelentäjänä, isosena, kummina, tekstinlukijana, verenluovuttajana, opettajana, veljenä tai sisarena, isänä… tai seurakunnan luottamushenkilönä. Tänään teidät seurakuntamme luottamushenkilöt siunataan tehtäväänne. Tähän tehtävään olette saaneet mandaatin seurakuntalaisilta, mutta kutsun takana on myös Jumala. Jokaisessa tehtävässä on omat ilonsa, mutta myös vastuunsa ja vaikeutensa. Muista, että et ole yksin. Saat apua kutsujalta, jos sitä pyydät ja olet valmis vastaanottamaan.