Olen saanut avattua itselleni onnistuneesti pankkitilin. Suomessa tämä ei tietenkään olisi mikään uutinen, mutta täällä se on pienoinen tapahtuma.

Sanoessani haluavani avata pankkitilin sain kommentteja: »Onnea yritykselle.» Minulla oli kuitenkin yksi asia puolellani; minulla on vaihto-oppilasvuoteni perintönä täkäläinen sosiaaliturvatunnus. Siitä huolimatta en halunnut koetella onneani enempää kuin tarpeen. Menin siis Chase pankin konttoriin, joka sijaitsee YK:n päämajan vieressä. Sain neuvon mennä sinne, sillä siinä konttorissa on kuulemma totuttu kohtaamaan kaikennäköistä ulkomaan elävää.

Konttori oli pieni ja heti oven vieressä tiskin takana oli pari pankkivirkailijaa. He kysyivät millä asialla minä olen. Sanoin haluavani avata tilin. Toinen virkailijoista lähti välittömästi tarkistamaan onko kukaan henkilökohtaisista pankkineuvojista vapaana palvelemaan minua. Jouduin odottamaan viitisen minuuttia virkailija vapautumista. Itse tilin avaamisessa meni tunnin verran aikaa.

Tuon tunnin aikana sain itse luoda itselleni verkkopankkitunnuksen ja sen salasanan. Sain niin ikään itse näppäillä tulevalle pankkikortilleni haluamani PIN-koodin. Koska täällä vielä käytetään shekkejä on minunkin päätilini shekkitili, jonka rinnalla on säästötili. Minua neuvottiin kädestä pitäen, miten shekki kirjoitetaan. Sanoin kuitenkin, että nimikoituja shekkivihkoja ei kannata tilata. Saamani kahdeksan shekin aloitusvihko kestää kovassa käytössäni pitkään.

Erityisen mielenkiintoista näin suomalaisesta näkökulmasta oli siinä vaiheessa, kun minun piti todistaa, missä minä asun. Parhaiten olisin todistanut tämän esittämällä nykyisen pankkini tiliotteen, joka on saapunut ilmoittamaani osoitteeseen. Myös tuohon osoitteeseen saapunut luottokorttilasku olisi ollut kova sana. Minä käytän sähköistä tiliotetta, mutta luottokorttilasku olisi kyllä löytynyt. Enhän minä nyt sellaista ollut ymmärtänyt mukaani ottaa. Verkkopankkiinkaan en voinut kirjautua sisään, kun en kuljeta vaihtuvia PIN-koodeja mukanani.

Lopulta keksin kirjautua sisään NetPostiin ja esitellä sieltä sähköisen kirjeen muuttoilmoituksestani, jossa näkyi Suomen osoitteeni ja osoitteeni täällä. Se riitti, jotta voitiin jatkaa. Kotiin päästyäni lähetin vaadittavat lisätodisteet. Kaikki oli sujunut jouheasti.

Reilun viikon kuluttua kotiin tuli postissa uusi pankkikorttini, joka minun piti aktivoida. Aktivointi tapahtui soittamalla annettuun puhelinnumeroon tai käyttämällä korttia pankkiautomaatilla. Päädyin soittamiseen. Ensiksi vastasi nauhoite, joka luki tavanomaisen litanian eri palveluvaihtoehdoista. Kun olin valinnut haluamani vaihtoehdon, pyysi nauhoite näppäilemään korttini numeron. Tein työtä kaskettyä ja kohta sain keskustella ihmisen kanssa. Hetken kuluttua nauhoite taas pyysi näppäilemään korttini numeron ja taas sain ihmisen langan päähän. Minulta kysyttiin sotua. Kerroin sen, jonka jälkeen minulle sanottiin, ettei täällä ole tiliä, joka olisi liitetty tuohon sotuun. Sen minä tiesin sanomattakin, sillä sotuani ei lopulta käytetty tilin avaamisen yhteydessä.

Langan toisessa päässä ei heti tiedetty, miten toimia ja sitten alkoi tulla niin monimutkaisia ohjeita, että sanoin käveleväni pankkiautomaatille aktivoimaan korttini. Pankkiautomaatilla PIN-koodini ei kelvannut! Olin aivan varma oikeasta koodista, mutta automaatti vain herjasi, että antamani koodi on väärä.

Seuraavana päivänä kävelin lähimpään Chasen konttoriin. Aulassa oli jälleen virkailija, joka oli siinä avustamassa asiakkaita oikealle luukulle. Tällä kertaa minun oikea luukkuni oli siinä. Annoin hänelle korttini ja hän antoi minulle numeronäppäimistön. Näppäilin uudelleen kortille haluamani PIN-koodin. Koko toimitukseen meni pari minuuttia.

Ulos lähtiessäni pysähdyin pankkiautomaatilla ja nostin käteistä. Pankkikorttini oli nyt aktivoitu eikä se herjannut väärästä PIN-koodista. Olo tuntui voitonriemuiselta.