Ovesta ulos sateeseen, pari askelta oikealle, portaat alas ja oikealla olevasta ovesta sisään. Kellarin kapeassa käytävässä muutamia käännöksiä, ja meinasin jo eksyä, koska yhden käytävän päässä oli melkein seinän kokoinen peili. Onneksi saatoin seurata yläkerran naapuriani, joka oli muutama minuutti aikaisemmin soittanut ovikelloani. On vuokranmaksun aika – kirjaimellisesti. Tai kirjaimellisesti olemme maksamassa yhtiövastikkeita, emme vuokria. Tämän taloyhtiön säännöt kieltävät asunnon vuokraamisen.

Edessä kajastaa valoa ja kuuluu keskustelua. Liitymme jonon perään. Naapuri selittää, että maksujen kerääminen alkaa klo 19, mutta alkuun on aina vähän jonoa, joten hän tulee paikalle hiukan myöhemmin. Mutta siis todellakin! Yhtiövastiketta ei makseta pankkiin jollekin tilille, vaan taloyhtiön määrämät henkilöt keräävät sen tiettynä päivänä, tiettynä aikana, tietyssä paikassa. Minä en tosin tiennyt yhtäkään näistä kolmesta tietystä asiasta. Onneksi satuin juuri samana päivänä tiedustelemaan naapuriltani, mihin voisin jättää seurakuntasihteeriltämme saamani shekit. Myöhästyneestä maksusta peritään heti 50 dollaria sakkoa.

Pienessä hyvin valaistussa huoneessa pyöreän pöydän ääressä istuu kaksi miestä, jotka keräävät yhtiövastikkeita. Vuoroni tullessa ojennan toiselle heistä (sille, joka kerää minun rappuni yhtiövastikkeita) suljetun kirjekuoren ja minulta kysytään kuittausvihkoa. Siis, anteeksi mitä? Minulle selitetään, että sitä pientä vaaleansinikantista vihkoa, johon merkitään, että olet maksanut yhtiövastikkeen. Sanon etten ole koskaan sellaisesta mitään kuullut saati sellaista nähnyt asunnossa. Mies selittää, ettei hän voi antaa minulle mitään muutakaan kuittia maksetusta yhtiövastikkeesta. Totean, etten minä mitään kuittia tarvitse, koska maksaja on seurakunta ja heillä on yksi shekin kannoista, johon on merkitty, mihin raha menee ja se kaiketi riittää kirjanpitoon.

Monilla pankeilla on verkkopankit, mutta ne eivät läheskään aina toimi ja ihmiset fyysisesti asioivat pankissa varsin usein. Kaiken kukkuraksi verkkopankit ovat olemassa vain yksityisille ihmisille. Yritykset yms. eivät saa verkkopankki tunnuksia. Niinpä meidänkin seurakuntasihteerimme juoksee pankissa vähintään kerran viikossa, viemässä shekkejä, joita seurakunta on saanut, maksamassa seurakunnan laskuja shekeillä ja nostamassa käteistä. Monissa paikoissa myös palkat maksetaan edelleen suoraan käteen shekkinä. Millä vuosisadalla me oikein elämme?