Aamuhämärissä hiljaisella kadulla seisoo kuorma-auto, josta puretaan tyhjiä muovikoreja. Tai niin luulin ensin. Kun katsoin tarkemmin, koreissa liikkui jotain. Kanoja! Eläviä ruskeita kanoja. Voinko tämän perusteella ajatella, että jos ostan naapuruston kiinalaisravintoloista ruokaa, kana ainakin olisi tuoretta?

Tänään oli se päivä, jolloin oli tullut aika tutustua Chinatowniin Manhattanilla. Tutustuminen olisi ehkä vielä saanut odottaa, mutta nyt on seuraa Suomesta. Aamupäivän töideni jälkeen suuntasimme SoHoon ja Chinatowniin. SoHossa olimme vielä kohtuullisen hyvä voimaisia ja kaduilla oli väljää, vaikka loistava sää olikin houkutellut paljon ihmisiä kävelemään.

Little Italyn ja Chinatownin lähestyessä, myös ihmisten määrä kasvoi rajusti ja kaikki aistit saivat reilusti lisää ärsykkeitä. Tungoksessa kävellessä on melkein koko ajan kontaktissa johonkin toiseen. Korviin tunkeutuu lapsen itkua, puheensorinaa, yksittäisten myyjien tarjouksia, kauppaa käyvien ihmisten keskustelua, liikennepoliisin pilli ja liikenteen humina sekä silloin tällöin yli lentävän lentokoneen melu.

Aurinko paistaa korkealta ja kuumasti; mikä saa etsimään kadun varjoista puolta ja siristelemään silmiä valon ja kaiken ympärillä olevan ja tapahtuvan paljoudesta.

Lounasaika on jo mennyt ja vatsa alkaa kurnia. On siis aika löytää kunnon kiinalainen ravintola. Ravintolat markkinoivat itseään mm. ripustamalla ikkunoihinsa kynittyjä päättömiä kanoja, joista suurinosa on sentään jo jotenkin kypsennettyjä, mustekaloja ja muita kiinalaisen keittiön herkkuja. Nälkäisenäkään sellainen ravintola ei vaikuttanut erityisen houkuttelevalta ja ruokahalua herättävältä. Saatoimme jäädä paljosta paitsi. Mieleinen ruokapaikka kuitenkin löytyi ja makuhermot saivat nauttia suussa sulavista kiinalaiskeittiön antimista.

Kadulla, ihmismassan keskellä kävellessä, nenään kulkeutuu myös monenlaisia tuoksuja ja hajuja. Välillä erottuu herkullinen ruoka, paistetut leivonnaiset, tuoreet hedelmät ja tietysti tuoreet merenelävät. Kalat olivat sentään esillä kuin Helsingin kauppatorilla ikään, mutta niiden vieressä valtaisissa akvaarioissa möngersi isoja rapuja ja taskurapuja. Saavin pohjalla lillui eläviä sammakoita odottamassa kiinalaisrouvia, jotka puristelevat reisistä valitakseen niistä parhaat kruunaamaan valmistamaansa ateriaa.

Kampaamoista kulkeutuu kadulle niille ominaiset tuoksut. Tietysti myös niin isosta ihmismassasta löytyy aina muutama, joilta Rexona on pettänyt – jos sitä alun perin on ollutkaan.