[Tiina]

Olemme tuhkakeskiviikossa. Eilen on syöty hernekeittoa, pannukakkua ja laskiaispullia ja skabassa ainakin yksi jokaisesta ryhmästä pääsi jossain määrin mäenlaskun makuun. Matka kohti pääsiäistä on alkanut. Tämän matkan pään minä tunnen, mutta tunnenko sen toisen matkan pään? Että minkäkö matkan pään...

Paastonajan alun osuminen rippileirille on oivallista, sillä se saa ajattelemaan kastetta. Juuri kaste on se, mistä tämä toinen matka on alkanut. Se on ollut elämäni ensimmäinen pääsiäinen. Siinä Jumala on kutsunut minut lapsekseen ja matkani kristittynä tässä maailmassa on alkanut. En voi tietää, mistä kaikkialta tieni kulkee, mutta voin tietää mihin se menee.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.» Tuomas sanoi hänelle: »Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?» Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.»

Tämä mielessä on hyvä jatkaa elämää kristittynä ja liittyä kaikkiin heihin, jotka tänään aloittavat Kristuksen kanssa kulkunsa kohti Jerusalemia.

[Tiina]

Riparilla oleminen rajoittaa tehokkaasti, sitä milloin on aikaa tulla tänne kirjoittamaan. Kuitenkin jo aamulla, jolloin luimme hieman ennakkoon palmusunnuntain evankeliumin, heräsi paastonajan ajatuksia.

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: »On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Paastotessani paastoanko, jotta voisin keskittyä olennaiseen, kääntää katseeni kohti toista ja Toista, vai kääntyykö katseeni entistä tiukemmin omaan itseeni ja siihen kuinka suoriudun paastosta? Jos ajan temppelistäni ulos kaikki myyjät ja ostajat, kaadan rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat, teenkö sen jotta minusta voisi kasvaa rukouksen huone? Vai käykö minulle niin, että lopulta sisään marssii seitsemän vielä pahempaa henkeä ja asettuvat asumaan?

[Tiina]

Tänä aamuna luimme jumiksessa kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Se sai minut pohtimaan eilistä viestiäni ja lainopettajan kysymystä.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: »Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?» Jeesus sanoi hänelle: »Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?» Mies vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Jeesus sanoi: »Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.» Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?»

Jeesus vastasi hänelle näin:
»Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

»Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?»

Lainopettaja vastasi: »Se, joka osoitti hänelle laupeutta.» Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»

Kuka on minun lähimmäiseni, kenet Jumala haluaa minun näkevän, kenen rinnalla kulkevan tänä paastonaikana?

[Tiina]

Riparin viimeiset päivät tehokkaasti estivät kirjoittamisen. Oli muuta tekemistä ja uusi viikko on jo hyvin käynnissä.

Mielestäni paastonaikana on sopivaa palata säännöllisesti ristin juurelle.

»Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.»

Tässä Jeesuksen repliikissä minua on pitkään puhutellut se seikka, ettei Jeesus sano: »Isä, minä annan heille anteeksi.», vaan pyytää, että Isä antaisi heille anteeksi. Miksi? Antaako Jeesus minulle esimerkin siitä, että silloin kun anteeksi antaminen tuntuu minusta itsestäni mahdottomalta voin kääntyä Jumalan puoleen. Anteeksiantaminen on Jumalan lahjaa ja tätä lahjaa Jumala tahtoo minun tuhlaillen jakavan eteenpäin.

Kuka on lähimmäiseni, jolle minun pitäisi antaa anteeksi, jotta itse voisin olla vapaa?

[Tiina]

Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.

Paastonaika tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen kestää 40 päivää. Saman ajan Jeesus oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Maailmassa olen jatkuvasti Saatanan kiusattavana, mutta se ei tarkoita, että pitäisi antaa periksi. Eikö paastonaika voisi hyvin olla aikaa, joka avaisi silmäni näkemään kuinka helposti minä annankaan periksi. Kuinka sokea olen. Niin sokea, että annan kiusauksen pienistä sirkkalehdistä kasvaa kokonaisen puun ennen kuin näen mitään ja sitten on vaikea tehdä mitään.

Osaksi se on varmasti vain laiskuutta. Laiskuutta valvoa, olla ajan hermolla ja reagoida siihen. Kuitenkin olisi niin paljon helpompaa nyppiä irti vaikka sata pientä vasta sirkkalehdille noussutta kiusausta kuin yrittää repiä puuta juurineen.

[Tiina]

Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

Jumala lupaa paljon, eikä vaadi muuta kuin, että osaan kääntyä hänen puoleensa ja huutaa. Mutta osaanko edes huutaa? Huutaa hänen puoleensa. Huudettua kyllä tulee, mutta kenelle ja mistä syystä?

Tänä paastonaikana voisin kääntää katsettani pois itsestäni yhä enemmän Jumalan puoleen, Kristukseen ja lähimmäiseeni. Jo se on edistystä, jos omassa ahdingossani en käperry vain itseni ympärille.

[Tiina]

»Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»

Jeesus lupaa toiselle ristillä riippuvista pahantekijöistä paratiisin jo tänään ja siihen on syynsä. Tuo mies rukoili Jeesusta: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.» Jumala kyllä lupaa meille paratiisin, mutta meidän täytyy sitä itse myös haluta ja osata pyytää. Ihan niin kuin opetuslapsien piti osata myrskyn keskellä herättää Herra, joka vain kaikessa rauhassa nukkui.

Osaanko minä rukoilla? Osaanko huutaa Jumalan puoleen? Riittää, että minä pahantekijä osaan sydämestäni toistaa tuon toisen pahantekijän sanat: »Jeesus, muista minua!»

[Tiina]

Reminiscere, muista minua!

Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Toisen paastonajan sunnuntain ensimmäisen vuosikerran teksti (Mt. 15:21–28) on kertomus kanaanilaisesta naisesta, joka tulee Jeesuksen luo pyytämään apua tyttärelleen, jota kauheasti vaivaa paha henki. Jeesuksen vastaus naiselle on tyly: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Jotain ihan muuta kuin, mitä Jeesus vastasi ryövärille ristinpuussa, tai miten hän puolusti syntistä naista fariseuksen huoneessa. Jeesus tuntuu sanovan: »Mene pois, en minä ole täällä sinunlaisiasi varten. Minä olen täällä vain valittuja varten.»

Mutta nainen ei hellitä, mikä on minulle onneksi. Tämän kanaanilaisen naisen peräksiantamattomuus ja usko avasivat taivaan myös minulle, joka en ole Israelin kansan kadonnut lammas, vaan ihan vain tavallinen kadonnut lammas. Kiitos sinulle Kanaanilainen nainen!

Tämän naisen usko ja rukous voivat olla minulle esimerkkinä siitä, kuinka rukouksessa ei saa lannistua ja kuinka uskossa tulee aina säilyttää toivo. Tässä on paastonajalle ja muutenkin märehdittävää.

[Emilia]

On.
Usko ja rukous. Uskon rukous voi paljon jos se on harras. Rukoilessamme saamme jo lujasti uskoa saneemme ja että Herra auttaa. Uskohan on luja luottamus siihen mitä tovotaan ja ojentautuminen sen mukaan mitä ei vielä näy. Nainen uskoi ja se sana todella vahvistaa ja rohkaisee myös minua saan uskoa itseni ja läheiseni Vapahtajan armolliseen hoitoon ja huolenpitoon aina.

[Emilia]

Rukous:
Rukouksen hiljaisuuteen kutsun lapseni: " Avaa sydämmesi ovi ja aterioitsen kanssasi tulen luoksesi hiljaisena tuulen havinana
tulen myrskyn lailla
tulen ahjon tulena
tuhannen tuulen mukana
itkuusi ilona,lepona ja rauhana
kuulet ääneni kaikkialla jos avaat sydämmesi oven ja annat minun tulla
Minä ruokin, Minä parannan,
Minä pesen sinut
Minä vaatetan sinut armollani ja anteeksi annollani.
Tulethan luokseni hiljaisuuteen, rukouksen tietä Sanan valon myötä !
Avatulla tiellä Minä kuljen kanssasi, eikä kukaan ryöstä siunua Minun kädestäni."

[Tiina]

Itse olen ollut useamman päivän netin ulottumattomissa ja sitä on taas tiedossa lisää, joten tämäkin käyntini jää lyhyeksi. Hyvä kuitenkin, että palstalla on muutakin elämää enkä vain minä yksin!

Vaikka perjantai on jo kääntymässä lauantaiksi tahdon jälleen viedä meidät ristin juurelle.

Nainen, tämä on poikasi! – Tämä on äitisi!

[Emilia]

Ihmisenpoika ristillä verille lyöynä, puhdas,synnitön tuomittuna.
Ristin juurella äiti-Maria sydän rikki reväistynä miekanpistolla lävistetty
silmät kyynelistä sumeat.Tuska sanoista mykkä.
Marialle ristiltä sanat : "katso poikasi." Kohti Johannesta :"katso äitisi.
Rakkaus rakastaa loppuun asti. Tässä minulle ,tässä meille tämänpäivän opetuslapsille ohjetta sydämmeopetuslapsille ohjetta sydänmemme tauluun painettavaksi ja käytööntöön otettavaksi sillä tämän päivän maailmassa riittää meille jokaiselle äidille pokia ja pojille äitejä huolehdittaviksi ja rakastettaviksi. Jeesus meitä auta a ohjaa ja opasta Henkesi kautta !

[kanssamatkaaja]

Näinhän on. Mummona sanon: meillä on paljon poikia ja tyttäriä, eikä heidän vierellään ole kanssakäyminen yhdensuuntaista. Kohtaamisissa vanhempi opettaa nuorempaa ja valitettavasti nuorempi vanhempaa, vaikka luulisi, että elämässä vuodet ovat jo tehneet tehtävänsä. On kuitenkin asioita, joiden opettelu vie runsaasti aikaa. Toisaalta ikä tuo muassaan luopumisen, jolloin muisti, kuulo ja näkö eivät aina toimi ja niiden takia tarvitsee apua toiselta sukupolvelta. Verisukulaisuus ei saa meillä olla ainoa kriteeri toisista välittämisessä, johon kuuluu myös opastaminen ja toisten näkeminen ja kuuleminen.
Ristin luona olivat käsillä viimeiset hetket. Siinä Jeesus halusi yhdistää erotessaan tästä elämästä kaikkein läheisimpänsä, ne, jotka jäivät vielä jatkamaan elämää tässä maailmassa. Kuka on tänään poikani tai äitini?

[Emilia]

Kuka on äitini kuka on poikani.täässä maailmassa.?
Ajattelen kristittynä, että jokainen huoltoa ja hoivaa tarvitseva lähimmäinen on äitini poikani jne.
Rakkaus löytää kyllä keinot ja tavan toimia oikein. Meillä on aina mahdollisuus pyytää ja rukoilla .neuvoa ja opastusta vaikeissa tehtävissämme
Raja näissä asioissa on laajaalla, koko maailma ja kaikki ihmiset rotuun ja väriin katsomatta ovat Jeesuksen rakkauden valtapiiriin kuuluvia, ja meidän tehtävämme on olla heille tänään se kanava jonka kautta heidät saatetaan tuntemaan mitä on olla JEESUKSEN armahtama ja rakastama.

[Maja]

Itse olen ollut useamman päivän netin ulottumattomissa ja sitä on taas tiedossa lisää, joten tämäkin käyntini jää lyhyeksi. Hyvä kuitenkin, että palstalla on muutakin elämää enkä vain minä yksin!

Vaikka perjantai on jo kääntymässä lauantaiksi tahdon jälleen viedä meidät ristin juurelle.

Olen ristisi juurella, Kristus, tyhjän ristisi juurella. Sanoit:"Se on täytetty", kallistit pääsi ja annoit henkesi, annoit henkesi.
Sinä, Jeesus Kristus, Jumalan uhrikaritsa, olit kuuliainen Isäsi tahdolle loppuun asti, hamaan ristinkuolemaan asti, olit kuuliainen Isäsi tahdolle! Pohjimmiltaan on kysymys Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, rakkaudesta, joka antaa rakkaimpansa, kalleimpansa, Ainoan Poikansa, meidän syntiemme sovittamiseksi. Abrahamiltakaan et sitä lopulta vaatinut, Isä, Sinulla oli Isakia varten toinen suunnitelma!
Vaikka opetuslapset lopulta juoksivat karkuun pelastaakseen oman nahkansa ja Pietari kielsi Sinut,
Jeesus, hän, jolle olit antanut taivasten valtakunnan avaimet ja nimen "Kallio". Kaiken, mitä Isältä
sait, tahdoit jakaa kanssamme. Sanoit Isälle:"Minnä olen opettanut heidät tuntemaan Sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota Sinä olet minulle osoittanut, jotta minä näin
pysyisin heissä."
Osoitit opetuslapsillesi täydellistä rakkautta loppuun asti, Jeesus, ryöväreille ristiltäsi ja ristin juurelle
äidillesi ja rakkaimmalle opetuslapsellesi. Rakkaus, yli ymmärryksen käyvä, voitti kivun ja hylätyksitulemisen tuskan, rakkaus ja kuuliaisuus!
Temppelin esirippu repesi, kun annoit henkesi, Kristus ja avasit meille tien kaikkeinpyhimpään, ei enää härkien ja pukkien verta, vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, meidän puolestamme annettu ja vuodatettu!
Tässä ristisi juurella, minä syntinen, armahdettu syntinen.

[Maja]

Tänä aamuna luimme jumiksessa kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Se sai minut pohtimaan eilistä viestiäni ja lainopettajan kysymystä.

Kuka on minun lähimmäiseni, kenet Jumala haluaa minun näkevän, kenen rinnalla kulkevan tänä paastonaikana?

Sinä, sinä, sinä olet minun lähimmäiseni!
Herra, avaa silmäni näkemään sinut, avaa korvani kuuleman sinua, avaa sydämeni rakastamaan sinua, näkemään sinussa Jumalan kuva, kohtaamaan sinussa Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Lähimmäisessämme tulet lähellemme, Herra ja odotat, että pysähdyn, etten kiiruhda ohi, että kysyn
sinun kysymyksesi, Jeesus:"Mitä tahdot, että sinulle tekisin?"
Herrani ja Vapahtajani, Jeesus Kristus, siunaa ja johdata minua tänäänkin kulkemaan lähimmäiseni
rinnalla sinun tahdossasi! Amen

[Emilia]

Lähimmäisessämme tulet lähellemme, Herra ja odotat, että pysähdyn, etten kiiruhda ohi, että kysyn sinun kysymyksesi, Jeesus: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?"

Ajattelen, että apua tarvitseva ihminen,oli hänen hätänsä minkä laatuinen tahansa ja joka kohdalleni osuu, on juuri se henkilö, lähimmäinen joka on minua varten,Minä olen juuri häntä varten ja minun tehtäväni on lahjojeni ja kykyjeni mukaan häntä kuultava ja autettava,
aivan kuin kertomuksessa laupiaasta Samarialaisesta,
Rakkaus pakottaa, rakkaus armahtaa, rakkaus autaa, ei soimaa ei kysele vaan toimii ,heti eikä 15 päivä.
Herraa avuksi huutaen , hänen johtoonsa luottaen rakkaus toimii ja sana opettaa, että rakkaus karkottaa pelon.
Herra täytä lapsesi kaikkialla Sinun Henkesi sytyttämällä rakkaudella ja lähetä meitä toistemme luo lähelle ja kauaksi palvelemaan toisiamme rakkaren hengessä.HENGESSÄ joka jakaa ei riistä ei ryöstä eikä käytä hyväksi! Kaiki kärsivät , pelkäävät, nälkäiset, kodittomat haavoille lyödyt lapsesi ovat sinulle Jeesukselle rakkaat ja kalliit, ja meiä jotka tunnustaudumme opetuslapsiksesi sinä Jeesus kutsut olemaan heille lähimmäinen,. Sinun kätesi, sinun jalkasi, sinun sylisi ja sinun suloinen tuoksusi.
Jeesus armahda minua ja meitä auta, ja anna nöyrä palvelu mieltä ja rohkeutta taistella tasaarvoisenmman ja rakkaudellisemman maailman puolesta, kailli yteiseksi siunaukseksi!

[Tiina]

Taas ollaan jo perjantaissa aika lentää siivillä. Viime perjantaina ehdin raamattupiiriin, mutta en tänne enkä edes ennen tai jälkeen! Tänään ehdin käydä täällä, mutta raamattupiiriin en pääse. Kiitoksia kaikille, jotka olette jotenkin osallistuneet keskusteluun - se on virkistävää! Huomaatte ehkä myös, että olen joitakin viestejä hiukan muokannut, mutta se ei ole epäluottamuslause, vaan päin vastoin. Poistin vain lainauksia muutamasta viestistä, joissa oli lainattuna edellä oleva viesti. Tällaisissa tapauksissa sama viesti toistuu turhaan kahteen kertaan. Silloin, kun haluaa vastata tai kommentoida viestiä, joka on paljon "ylempänä" kannattaa se lainata, jotta lukija tietää mihin kommentti liittyy. Jatketaan harjoittelua!

Tämän paastonajan aikana olen valmistautunut, mutta tuntuu, että paljon enemmän johonkin muuhun kuin siihen, mihin tämä paastonajan tie meitä kuljettaa, missä on sen tähtäyspiste. Järjesteltävää on ollut ja on paljon, mutta kaiken touhun keskellä on hyvä kahden perjantain edestä pysähtyä edes hetkeksi ristin juurelle.

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Totaalinen yksinäisyys, totaalinen hylkäämisen tunne. Se on todellisuus, jossa monet lähimmäisemmekin elävät tänään. Välillä kokonaiset kansat voivat tuntea tulleensa täysin hylätyiksi, jääneen täysin yksin hirmuvallan alle. Mutta sielläkin Kristus on ollut ja ON.

Minun on jano.

Marian ilmestyspäivän alle jäi viime sunnuntaina "leipäsunnuntai", pieni keidas keskellä paastonaikaa. Sen psalmitekstissä meille luvataan:

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

Jesaja julistaa vielä voimallisemmin:

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?

Janoisena näihin lupauksiin on hyvä nojata!

[Maja]

Taas ollaan jo perjantaissa aika lentää siivillä. Viime perjantaina ehdin raamattupiiriin, mutta en tänne enkä edes ennen tai jälkeen! Tänään ehdin käydä täällä, mutta raamattupiiriin en pääse. Kiitoksia kaikille, jotka olette jotenkin osallistuneet keskusteluun - se on virkistävää! Huomaatte ehkä myös, että olen joitakin viestejä hiukan muokannut, mutta se ei ole epäluottamuslause, vaan päin vastoin. Poistin vain lainauksia muutamasta viestistä, joissa oli lainattuna edellä oleva viesti. Tällaisissa tapauksissa sama viesti toistuu turhaan kahteen kertaan. Silloin, kun haluaa vastata tai kommentoida viestiä, joka on paljon "ylempänä" kannattaa se lainata, jotta lukija tietää mihin kommentti liittyy. Jatketaan harjoittelua!

Tämän paastonajan aikana olen valmistautunut, mutta tuntuu, että paljon enemmän johonkin muuhun kuin siihen, mihin tämä paastonajan tie meitä kuljettaa, missä on sen tähtäyspiste. Järjesteltävää on ollut ja on paljon, mutta kaiken touhun keskellä on hyvä kahden perjantain edestä pysähtyä edes hetkeksi ristin juurelle.



Totaalinen yksinäisyys, totaalinen hylkäämisen tunne. Se on todellisuus, jossa monet lähimmäisemmekin elävät tänään. Välillä kokonaiset kansat voivat tuntea tulleensa täysin hylätyiksi, jääneen täysin yksin hirmuvallan alle. Mutta sielläkin Kristus on ollut ja ON.



Marian ilmestyspäivän alle jäi viime sunnuntaina "leipäsunnuntai", pieni keidas keskellä paastonaikaa. Sen psalmitekstissä meille luvataan:

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

Jesaja julistaa vielä voimallisemmin:

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?

Janoisena näihin lupauksiin on hyvä nojata!

"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein
taivaaseen, mutta tie se on tuskien."
Ristisi juurelle saavun Kristus!
Sinun on jano, saat hapanviiniä huulillesi, hyljätyksitulemisen tuska murtaa sisimpäsi, olet juonut
sen katkeran maljan, josta hetki sitten Getsemanen puutarhassa kävit sisäistä taistelua niin, että
hikesi tihkui veripisaroina ihollesi!
Voiko kukaan, voinko minä tuskaasi käsittää ja että minunkin puolestani kärsit?
Tulit Isän hylkäämäksi, että hyljättyä voit ymmärtää, hänen rinnllaan kulkea, rakastaa, kantaa!
Herrani, tässä olen, olen Sinun, Sinä elämän antaja, eläväksi tekijä, Sinä Vapahtaja, syntieni Sovittaja, minne voisin mennä, eksymättä, erehtymättä!
Pidä minusta kiinni ja kuljeta, kuljeta tahtosi tietä. Tee asuntosi sydämeni puutarhaan, anna sydämeni erämaahan toivon lähteitä, joista voin ammentaa elävää vettä janooni ja johdata lopulta
luoksesi taivaaseen, ikuiseen iloon luonasi! Amen
"Myös laulun oppia uuden saan, saan tiellä taivahan. Se taivaassa jo kaikuu edessä Karitsan. Hän
kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien."