[Tiina]

Hiljaisessa huoneessa keskipäivän auringonpaiste piirtää pöydän pintaan pitkiä varjoja. Siinä on yksinäinen kruunukynttilä jalassaan, ikkunalaudalla nököttävät viherkasvit, marikooli, jossa olevat suklaat hupenevat hitaasti ja koko joukko joulukortteja. Korteissa punaposkiset lapset leikkivät kuusen ympärillä sisällä ja ulkona, joulupukki kiitää Petterinsä kanssa halki yönsinisen taivaan, pikkulinnut ruokailevat lyhteellä, siellä täällä vilahtaa enkelin siipi ja paimenet lämmittelevät nuotiolla yksinäisen tähden loistaessa taivaalla. Yhdessäkään kortissa ei näy joulun lasta, Mariaa ja Joosefia, ei tallia eikä seimeä.

Joulun jälkeisistä tapahtumista evankelista Luukas kertoo meille seuraavaa:

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

-- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."

Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.

Näetkö vanhan lesken, joka temppelissä palvelee Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Hänen liikkeensä ovat jo hidastuneet nuoruuden päivistä. Hänen vanhat kasvonsa kirkastuvat ja silmänsä alkavat säteillä hänen katsoessaan Marian sylissä olevaa Jeesus-lasta. Epäröimättä ja rohkeasti Hanna alkoi ylistää Jumalaa ja puhua lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin pelastusta.

Entä Simeon. Hänelle Jumala oli antanut suuren lupauksen: hän ei kuolisi ennen kuin olisi kohdannut Herran voidellun. Kun Joosef ja Maria toivat Jeesus-lapsen temppeliin, otti vanha Simeon hänet käsivarsilleen. Niissä ei enää ollut nuoruuden voimaa, mutta hänen ylistyksensä Jumalalle oli sitäkin voimallisempaa ja kauniimpaa. Simeon tiesi Jumalan nyt täyttäneen hänelle antamansa lupauksen. Hänen käsivarsillaan lepäsi kaikille kansoille valmistettu pelastus. Valo, joka loistaa kaikkialle maailmaan.

Syntyessään Jeesus-lapsi on ollut tavallinen vauva, ja hänen vanhempansa toivat hänet temppeliin tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä. Jeesus ei ollut mikään super-vauva, joka olisi ollut inhimillisten tarpeiden ja lain yläpuolella. Kasvaessaan Jeesus oli tavallinen lapsi, joka oppi asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun Jeesus muiden lasten kanssa muovaili savesta lintuja, eivät ne herännet henkiin ja lähteneet lentämään. Opetellessaan isänsä ammattia, Jeesus on varmasti kerran, jos toisenkin, lyönyt vasaralla sormeensa ja menettänyt ehkä muutaman kynnenkin. Jeesus oli täydesti ihminen, Jumala tuli keskellemme ihmiseksi.

Simeon, joka odotti luvattua Messiasta, näki Joosefin ja Marian sekä Jeesus-lapsen. Ei ollut enkelijoukkoja, Jeesus ei tehnyt ihmeitä, ei tullut merkkiä taivaasta oli vain nuori perhe, joka tuli temppeliin niin kuin laki määräsi. Simeon uskoi ja näki enemmän kuin silmälle näkyi

Hanna, joka itse oli nuorena jäänyt leskeksi näki nuoren Marian ja lapsen. Hänkään ei nähnyt ihmeitä tai merkkejä, vain lapsen, mutta se riitti. Hanna uskoi ja ylisti Jumalaa.

Riittääkö minulle pieni avuton lapsi julistamaan, että Jumala tuli ihmiseksi, ei super-ihmiseksi. Julistamaan, että Jumala, joka on minun kanssani ei ole super-Jumala vaan oikea Jumala. Hän ei heiluta keijukaisen taikasauvaansa ja ota pois kipujani, vaan asettuu rinnalleni ja kulkee kanssani joka päivä maailman loppuun asti.

Rukoilkaamme:
Taivaallinen Isä. Olemme saaneet viettää Poikasi syntymäjuhlaa ja kuulla ilon ja pelastuksen sanoman. Auta meitä ymmärtämään, mitä olet Jeesuksessa meille lahjoittanut. Hän tuli maailmaan jakamaan meidän luumme ja lihamme, meidän ilomme ja surumme, voittomme ja tappiomme. Tee hänet meille läheiseksi ja eläväksi, niin että voimme Simeonin ja Hannan tavoin ylistää sinua Vapahtajastamme.
Aamen